KHO:lta kannanottoja useisiin korkovähennysrajoitusten soveltamiskysymyksiin
Ratkaisussa KHO 2021:123 verovelvollinen oli tehnyt koronvaihtosopimuksen suojautuakseen lainansa korkotason vaihteluriskiltä. Sopimukseen liittyi kiinteän koron lisäksi muita maksuvelvoitteita (korkolattiaan liittyvät preemiot sekä negatiivisen viitekoron aiheuttamat maksut).
Ratkaisussa KHO 2021:123 verovelvollinen oli tehnyt koronvaihtosopimuksen suojautuakseen lainansa korkotason vaihteluriskiltä. Sopimukseen liittyi kiinteän koron lisäksi muita maksuvelvoitteita (korkolattiaan liittyvät preemiot sekä negatiivisen viitekoron aiheuttamat maksut).
Vastaavien rahoituskulujen sisältymisestä koron käsitteen piiriin ei ole erikseen säädetty laissa tai sen esitöissä. Lain taustalla olevassa direktiivissä kuitenkin koron käsite on laaja ja esimerkkeinä luetellaan myös johdannaisista aiheutuvat rahoituskulut. Direktiivin tulkintavaikutukseenkin viitaten KHO katsoi, että korkojohdannaissopimuksen perusteella maksetut suoritukset voitiin katsoa koroksi ja siten korkorajoitussäännösten piiriin kuuluviksi suorituksiksi.
Määräysvallan käsite
Ratkaisussa KHO 2021:123 oli myös ratkaistavana, riittääkö joint venture -sopimus katkaisemaan määräysvallan. Yhtiön osakkeenomistus jakautui kahden yhtiön kesken tasan. Omistavilla yhtiöillä ei ollut keskinäistä omistusyhteyttä. Joint venture -sopimuksen mukaisesti kummallakaan osakkaalla ei ollut sellaisia oikeuksia, joiden perusteella toiselle olisi syntynyt määräysvalta.
Hallituksen puheenjohtajalla ei ollut ratkaisevaa ääntä ja sopimuksen viimekätinen ratkaisumekanismi oli joint venture -suhteen purkaminen. Koska kumpikaan osakkeenomistajista ei käyttänyt määräysvaltaa, ei yhtiön katsottu olevan näihin korkovähennysrajoitusten näkökulmasta konserniyhteydessä.
Konsernitaseen kriteerit
KHO:n ratkaistavana oli päätöksessa KHO 2021:124 erityisesti se, voidaanko emoyhtiönä toimivan kommandiittimuotoisen pääomarahaston laatimaa konsernitasetta pitää nk. tasetestin kannalta hyväksyttävänä taseena. Kyse ei olisi ollut vahvistetusta kirjanpitolain mukaisesta konsernitilinpäätöksestä, koska rahastolla ei ollut velvollisuutta sellaista laatia.
Sen sijaan rahasto olisi laatinut erillisen konsernin tuloslaskelman ja taseen noudattaen sinänsä kirjanpitolain säännöksiä. KHO katsoi, että koska rahasto oli kirjanpitolain tarkoittama kirjanpitovelvollinen ja sen oli mahdollista laatia kirjanpitolain mukainen konsernitilinpäätös, ei ehdotettua suppeampaa konsernitasetta voitu hyväksyä tasetestin vertailun perustaksi.
