Oletko varma, että sijoitusneuvontaprosessisi täyttää kaikki kestävyysvaatimukset?
Finanssivalvonnan teema-arvioraportti paljasti, että monilla rahoitusmarkkinatoimijoilla on vielä parannettavaa.
Finanssivalvonnan teema-arvioraportti paljasti, että monilla rahoitusmarkkinatoimijoilla on vielä parannettavaa.
Elokuusta 2022 alkaen sijoitusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa tarjoavien toimijoiden on osana soveltuvuusarviointia tullut selvittää asiakkaidensa kestävyysmieltymykset. Soveltuvuusarviointi perustuu MiFID II -direktiiviin, joka on Suomessa implementoitu sijoituspalvelulakiin (747/2012). Arvioinnin tavoitteena on varmistaa, että asiakkaalle suositellaan hänen tarpeisiinsa ja riskinsietokykyynsä sopivia tuotteita. Kestävyysmieltymykset ovat olennainen osa tätä kokonaisuutta.
Sijoituspalvelun tarjoajan on ennen palvelun tarjoamista hankittava riittävät tiedot asiakkaan sijoitustietämyksestä, kokemuksesta, taloudellisesta tilanteesta, sijoitustavoitteista, riskinottohalukkuudesta sekä kestävyysmieltymyksistä, jotta asiakkaalle voidaan suositella hänen profiiliinsa sopivia tuotteita.
Kestävyysmieltymyksillä tarkoitetaan asiakkaan toiveita siitä, sisällytetäänkö hänen sijoituksiinsa ja missä määrin seuraavia kestävyysominaisuuksia:
- Taksonomianmukaiset sijoitukset – sijoitukset, jotka täyttävät EU:n taksonomian mukaiset ympäristön kannalta kestävien sijoitusten kriteerit.
- Kestävät sijoitukset – sijoitukset, jotka täyttävät EU:n SFDR-asetuksen mukaiset kestävän sijoituksen määritelmät.
- PAI-vaikutukset – sijoitukset, joissa huomioidaan pääasialliset haitalliset vaikutukset kestävyystekijöihin, kuten ympäristöön, yhteiskuntaan tai hallintotapaan.
Sijoituspalvelun tarjoajan on varmistettava, että asiakkaalle suositellut tuotteet todella vastaavat näitä kestävyysmieltymyksiä. Kaikki päätökset ja perustelut tulee dokumentoida huolellisesti, ja asiakkaalle on annettava yhteenveto annetusta neuvosta sekä siitä, miten suositus vastaa hänen tavoitteitaan ja kestävyystoiveitaan.
Soveltuvuusarvioinnin lisäksi sijoituspalvelun tarjoajan tärkeänä velvollisuutena on tuotehallintamenettely. Tuotehallintamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että sijoitustuotteet kohdennetaan oikeille asiakkaille – eli niille, joiden tarpeisiin, tavoitteisiin ja ominaisuuksiin tuotteet parhaiten sopivat. Jokaiselle tuotteelle tulee määritellä, millaiselle asiakaskohderyhmälle se on tarkoitettu (positiivinen kohdemarkkina) ja kenelle se ei sovellu (negatiivinen kohdemarkkina).
Kestävyysominaisuuksia sisältävien tuotteiden osalta sääntely on kuitenkin joustavampaa, eikä niille tarvitse aina määritellä erikseen negatiivista kohdemarkkinaa kestävyysmieltymysten osalta. Näitä tuotteita voidaan siis tarjota myös asiakkaille, joilla ei ole erityisiä kestävyystoiveita, kunhan muut vaatimukset, kuten riskinsietokyky ja sijoituskokemus, täyttyvät.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhtiöiden on tunnistettava ja kuvattava tuotteidensa kestävyysominaisuudet riittävän tarkasti. Esimerkiksi tuotteesta voidaan määritellä, kuinka suuri osa siitä sijoitetaan ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin, muihin kestäviin sijoituksiin tai tuotteisiin, joissa huomioidaan kestävyystekijöihin liittyvät haitalliset vaikutukset. Lisäksi yhtiöiden on huolehdittava siitä, että ne saavat tuotteiden kehittäjiltä kaikki tarvittavat tiedot, jotta ne voivat varmistaa tuotteiden sopivuuden asiakkailleen ja täyttää sääntelyn vaatimukset.
Sijoituspalveluntarjoajien menettelyn arviointi
Finanssivalvonta suoritti vuosina 2024–2025 arvioinnin sijoituspalveluntarjoajien sääntelyn noudattamisesta koskien kestävyysvaatimuksia soveltuvuusarvioinnissa ja tuotehallinnassa osana Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) valvontahanketta. Kesäkuussa 2025 Finanssivalvonta julkaisi teema-arvion velvoitteiden noudattamisen tilasta kuudessa sijoitusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa tarjoavassa yhtiössä. Pääosa yhtiöistä otti kestävyystekijät huomioon tuotehallintamenettelyssään sekä kysyi asiakkailtaan kestävyysmieltymyksistä riittävällä tarkkuudella, mutta yhtiöillä oli myös puutteita prosesseissaan.
Keskeisimmät puutteet liittyivät siihen, että osa yhtiöistä ei esittänyt kestävyysmieltymyksiin liittyviä kysymyksiä riittävän neutraalisti tai yksityiskohtaisesti, eikä tuotehallintadokumenteista löytynyt riittäviä tietoja pääasiallisista haitallisista vaikutuksista. Lisäksi kestävyysmieltymysten mukauttamisen käytännön toteutuksessa ja soveltuvuusarvioinnin perusteluiden dokumentoinnissa oli puutteita, ja tieto annetusta sijoitusneuvosta puuttui usein.
Miten yhtiöt voivat parantaa menettelytapojaan?
Kestävyysmieltymysten huomioiminen vaatii yhtiöiltä jatkuvaa kehittämistä ja prosessien läpinäkyvyyttä. Menettelytapojen parantaminen ei tarkoita vain sääntelyn täyttämistä, vaan myös asiakaskokemuksen ja luottamuksen vahvistamista. Seuraavaksi tarkastellaan keskeisiä Finanssivalvonnan nostamia näkemyksiä, joiden avulla yhtiöt voivat kehittää käytäntöjään kestävyysmieltymysten selvittämisessä, dokumentoinnissa ja asiakasviestinnässä.
- Sijoitustuotteiden kohdemarkkinamäärittelyssä yhtiöiden on tunnistettava, millaisille asiakkaille kukin tuote sopii myös kestävyyden näkökulmasta. Jos tuote ei vastaa asiakkaan kestävyystavoitteita, se tulee rajata pois kyseisen asiakkaan vaihtoehdoista. Kohdemarkkinamäärittelyssä käytetään samoja kestävyyskäsitteitä kuin soveltuvuusarvioinnissa, ja esimerkiksi pääasialliset haitalliset vaikutukset (PAI-vaikutukset) on eriteltävä riittävällä tarkkuudella.
- Asiakkaalle on selitettävä ymmärrettävästi, mitä kestävyysmieltymykset tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat sijoituspäätöksiin. Käsitteet, kuten kestävä sijoitus ja taksonomianmukaisuus, tulee avata selkeästi esimerkiksi lomakkeella, tiedotteella tai keskustelussa. Samalla on varmistettava, että neuvontaa antavilla henkilöillä on riittävä osaaminen ja että annetut tiedot voidaan osoittaa jälkikäteen.
- Kestävyysmieltymykset tulee kartoittaa asiakkaalta selkein ja neutraalein kysymyksin, eikä vastaamista saa jättää puolitiehen. Tiedot on yhdistettävä tarjottavien tuotteiden ominaisuuksiin, ja menettelyn tulee olla yhdenmukainen kaikille asiakkaille.
- Jos asiakkaan toiveita ei voida täyttää tarjolla olevilla tuotteilla, hänellä on mahdollisuus mukauttaa kestävyysmieltymyksiään kyseisen neuvontakerran osalta. Tämä ei kuitenkaan saa ohittaa muita soveltuvuusarvioinnin osa-alueita, kuten riskinsietokykyä tai sijoitustavoitteita. Tämä prosessi on dokumentoitava huolellisesti, ja päätös kirjattava soveltuvuuslausuntoon tai omaisuudenhoitovaltuutukseen.
- Kaikki asiakkaan kestävyysmieltymyksiin ja annettuun neuvontaan liittyvät tiedot tulee kirjata riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voidaan osoittaa, miten neuvo vastaa asiakkaan tavoitteita. Erityisesti omaisuudenhoitoasiakkaiden kohdalla arvioinnin tulee kattaa koko salkku tai sovittu osuus.
- Yhtiön on varmistettava, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen ja selkeät toimintaohjeet, jotta asiakkaan kestävyystoiveet huomioidaan asianmukaisesti. Vaikka PAI-vaikutuksiin liittyviä tuotteita on tarjolla runsaammin kuin taksonomianmukaisia tuotteita, dokumentoinnin ja suositusten täsmällisyydessä on edelleen kehitettävää. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan sisäisiä valvontamekanismeja ja compliance-toimintoa tulisi ulottaa vahvemmin kestävyysmieltymysten selvittämiseen.
Lopuksi
Kestävyysmieltymysten selvittäminen on olennainen osa sijoitusneuvonnan asiakasprosessia ja heijastaa laajempaa kehitystä kohti vastuullisempaa rahoitusalaa. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että sijoituspalveluiden tarjoajat ottavat huomioon asiakkaidensa arvot ja toiveet myös kestävyyden näkökulmasta. Tämä edistää paitsi asiakkaiden luottamusta myös koko rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Yritysten onkin tärkeää kehittää toimintatapojaan ja osaamistaan vastaamaan muuttuvia vaatimuksia, jotta ne voivat tarjota asiakkailleen laadukasta ja ajantasaista neuvontaa myös kestävyyskysymyksissä.
Nyt on oikea hetki varmistaa, että prosessisi ovat kunnossa – ja hyödyntää vastuullisuutta kilpailuetuna. Asiantuntijamme neuvovat mielellään sijoitusneuvontaan liittyvässä kehitystyössä.
