Ajankohtaista työoikeudellista oikeuskäytäntöä
Korkein oikeus (KKO) arvioi huhtikuussa antamassaan ratkaisussa KKO 2024:24 työsopimuslain mukaista työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta erityisesti siitä näkökulmasta, voiko työnantaja valita, mitä työtä se tarjoaa työntekijälleen irtisanomisen vaihtoehtona. Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi puolestaan helmikuussa päätöksen siitä, tuleeko Wolt Enterprises Oy:n ruokalähettejä pitää työsuhteisina tai ei.
KKO 2024:24
Tapauksessa A oli työskennellyt lähilennonjohdon tehtävissä Helsingissä Malmin lentokentällä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiö oli Malmin lentokentän lakkauttamispäätöksen seurauksena tammikuussa 2015 ilmoittanut irtisanovansa kaikki lentokentällä työskentelevät lennonjohtajat. Syksyllä 2015 A oli hakenut Helsinki-Vantaan lentokentällä avoinna olleita lennonjohtajan tehtäviä, mutta ei ollut saanut paikkaa. Yhtiö oli kesällä 2016 tarjonnut hänelle lennonjohtajan työtä Tampere-Pirkkalan lentoasemalta, ja A oli ottanut kyseisen paikan vastaan.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse siitä, oliko yhtiö rikkonut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä ja 4 §:ssä säädettyä työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta jättäessään tarjoamatta A:lle tämän hakemaa lennonjohtajan työtä Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
KKO totesi ratkaisussaan, että työsopimuslaki ei anna tukea sellaiselle tulkinnalle, jonka mukaan työnantajan tulisi tarjota irtisanomisuhan alla olevalle työntekijälle ajallisesti ensimmäistä mahdollista työtä, joka vastaa työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua työtä.
Työnantajan tulee työtä tarjotessaan arvioida työntekijän soveltuvuutta ja myös työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Työntekijällä ei ole oikeutta vaatia itselleen mieluisinta työtä, vaikka hän olisi siihen omasta mielestään soveltuva. Jos työnantajalla on tarjota useita eri työntekijän ammattitaidolle sopivia tehtäviä, työnantajalla on oikeus asiallisin perustein valita, mitä työtä se irtisanomisen vaihtoehtona tarjoaa.
KKO:n mukaan työnantajaa velvoittavasta lojaliteettiperiaatteesta johtuen työnantajan tulee osana kokonaisharkintaa ottaa huomioon myös työntekijän perustellut edut.
Työnantaja ei voi tehdä epäasiallista työtarjousta tai ilman hyväksyttävää perustetta jättää tarjoamatta työtä, joka soveltuisi työntekijälle ja joka olisi työntekijälle selvästi parempi kuin muu tarjottu työ.
Työntekijän osalta työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevassa arvioinnissa voi vaikuttaa esimerkiksi työntekijän erityisolosuhteet, työsuhteen pitkä kesto, työntekijän ikä sekä työssä osoitettu pätevöityminen. Työnantajan osalta arvioinnissa vaikuttavat muun muassa yrityksen koko sekä taloudelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet ja niistä seuraavat rajoitteet.
KKO katsoi lopulta, että yhtiön A:lle tekemä työtarjous oli ollut työntekijän ja työnantajan olosuhteet kokonaisuutena huomioiden asiallinen. Yhtiö ei ollut menetellyt lojaliteettivelvoitteidensa vastaisesti eikä ollut siten rikkonut työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädettyä työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitetta.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 21.2.2024
Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue (jäljempänä työsuojeluviranomainen) on aiemmin 1.11.2021 antamallaan päätöksellä velvoittanut työnantajan Wolt Enterprises Oy:n (jäljempänä Wolt) pitämään työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista.
Päätöksessä työsuojeluviranomainen oli asiassa lausunnon antaneen Työneuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että ruokalähettien on katsottava tekevän kuljetustoimeksiantoja sellaisissa olosuhteissa, joissa ilmenee konkreettista työnjohtoa ja valvontaa Woltin digitaalisen alustan kautta. Woltilla on myös tarvittaessa mahdollisuus toteuttaa työnjohtoa ja valvontaa.
Työsuojeluviranomainen oli katsonut kokonaisarvioinnin perusteella, että ruokalähettien työssä täyttyvät työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit. Erityisen painava työsuhteisen työn puolesta puhuva tosiasia oli työsuojeluviranomaisen mukaan se, että ruokalähetit ovat alisteisessa asemassa suhteessa Woltiin ja sen käyttämään sekä hallinnoimaan alustaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi työsuojeluviranomaisen päätöksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeus totesi, että ruokalähettien työssä eivät täyty työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit työnjohto- ja valvontaoikeuden osalta eikä ruokalähettien työtä ole kokonaisarvionkaan perusteella pidettävä työsuhteessa tehtynä.
Woltin ja ruokalähettien välillä tehty palvelussopimus ei ole selvityksen perusteella sanamuotonsa ja tarkoituksensa puolesta työsopimus. Työnteon ajasta, paikasta ja muusta työn tekemiseen liittyvästä vapaudesta saatu selvitys viittaa hallinto-oikeuden mukaan työn tekemiseen muussa kuin työsuhteessa. Lähettien toimintaa muiden toimeksiantajien lukuun ei ole rajoitettu, lähetit hankkivat kuljetustyön suorittamiseen tarvittavat välineet itse eikä läheteille korvata erikseen omien työvälineiden käytöstä aiheutuneita kustannuksia eikä muitakaan kuluja. Myös palkkaustavasta saatu selvitys viittaa siihen, että lähettien työtä ei ole pidettävä työsuhteessa tehtynä työnä. Kuljetustyöstä maksettavan palkkion suuruudessa on kuitenkin otettu yrittäjäsuhteelle tyypillisesti huomioon yrittäjän eläke-, vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut. Ainoastaan sen perusteella, että Wolt valvoo työn lopputuloksen suorittamista ja määrittelee työstä maksettavan palkkion suuruuden, työtä ei voida katsoa työsuhteessa tehtäväksi. Työnteon olosuhteet eivät muilta osin viittaa työsuhteiseen työhön.
PwC:n työoikeuspalveluiden asiantuntijat ovat mielellään avuksi koko työsuhteen elinkaareen liittyvissä asioissa!
