PWC Uutishuone

Arvonmääritysten tulkitseminen – osa 4: Onko kokonaisuus järkevä?

Hyvä arvonmääritys muodostaa kokonaisuuden, jossa sekä luvut ja laskelmat että niiden perustelut on avattu selkeästi. Arvonmääritysten ajatellaan yleisesti keskittyvän erilaisiin lukuihin ja laskelmiin, mutta pelkästään ne jättävät tulkitsijan kylmäksi. 

Esko Saura

Miten sitten saadaan arvonmäärityksen tulkitsija tyytyväiseksi? Yksinkertaisesti siten, että selitetään ja esitetään perustelut kaikille arvonmäärityksen lukumääräisille oletuksille, ennusteille, luvuille ja laskelmille. 

(Luvut + laskelmat) x (perustelut + taustan kuvailu) =
Hyvä arvonmääritys = Tyytyväinen tulkitsija

Aina tulkitsijaa ei pidetä mielessä tai sitten hänen tunteistaan ei välitetä tarpeeksi. On nimittäin yllättävän tavallista, että arvonmäärityksestä laadittu raportti on kokoelma PowerPointiin kopioituja kuvia Excel-taulukoista ja -kuvioista. Lukuja ja erilaisia laskelmia voi olla paljon, mutta niitä ei ole mitenkään perusteltu tai sitten perustelut ovat niin ylimalkaisia, että ne eivät vakuuta.

Mieti arvonmäärityksen käytettävyyttä pitkällä aikavälillä

Yrityksen liiketoiminnan voi olettaa kasvavan nopeasti ja kannattavuuden paranevan huimasti, mutta jos tuollaisen liiketoiminnan esittää ilman mitään perusteluja, ei se yleensä ole uskottava.

Syynä tällaiseen voi kiireen lisäksi olla se, että arvonmääritys on dokumentoitu pelkästään osaksi jotain esitystä. Tällöin perustelut luvuille ovat voineet olla osa esitystä eikä esityskalvoja ole haluttu pilata pitkillä tekstiosioilla. Tai sitten esityksen katsojille oletukset ja taustat ovat olleet jo valmiiksi tuttuja. Tämän piirin ulkopuolisen tulkitsijan osa on silti vaikea. Lisäksi jos oletuksia ja niiden perusteita ei ole avattu tarpeeksi, ne unohtuvat nopeasti asiaa tunteviltakin. 

On tavallista, että jonkin päätöksen taustalla olevaa arvonmääritystä tarvitsee tulkita vasta usean vuoden päästä.

Esimerkiksi verotukseen liittyviä arvonmäärityksiä tarvitaan joskus vasta sitten, kun yhtiössä suoritetaan verotarkastus. Jälkikäteen perusteluiden keksiminen on vaikeaa, jos ennusteiden laatimiseen osallistuneet henkilöt ovat vaihtaneet työtehtävää tai työpaikkaa.

Usein on myös kyse siitä, että arvonmäärityksen tehnyt taho on vain saanut joukon lukuja, joiden pohjalta hän on tehnyt nopeasti vaikkapa kassavirtojen diskonttaamiseen perustuvan arvonmäärityksen. Tällöin arvonmäärittäjän rooli jää kapeaksi eikä hän itsekään luultavasti ole vakuuttunut lopputuloksen järkevyydestä.

Luvut ja laskelmat ovat silti hirvittävän tärkeitä. Harva arvonmääritys on sellainen, että sen osana ei olisi tehty mitään laskelmia. Poikkeuksena ovat ehkä arvonmääritykset, jossa arvo on nolla, jolloin sanalliset perustelut riittävät.

Yhtä vaikeaa on sellaisten raporttien kanssa, joissa laskelmia ei ole esitetty ollenkaan tai vain vaillinaisesti. Pääsin muutama viikko sitten tulkitsemaan apporttiselvitykseksi laadittua arvonmääritysraporttia, jossa arvonmäärityksen kohde ja arvonmääritykseen vaikuttavat olennaiset seikat oli avattu erittäin ansiokkaasti ja perinpohjaisesti. Vaikka menetelmiä oli käytännössä käytetty vain yhtä, oli tämän menetelmän kautta arvoa lähestytty useasta suunnasta. Käytetyistä lähtötiedoista ei ollut erillistä listaa, mutta käytetyt lähteet – asiakirjat ja haastattelut – oli silti avattu selkeästi.

Ongelmana oli, että koko raportissa ei näytetty yhtä ainoaa laskelmaa tai edes ennusteita, joihin arvonmääritys perustui. Tulkitsijan (tässä tapauksessa minä) rooli oli tavallista vaikeampi. Pelkän raportin perusteella en voinut mitenkään vakuuttua siitä, että laskelmat oli laadittu oikein tai että niissä ei ollut mukana jotain, jota ei oltukaan avattu tekstiosioissa. 

Olisin tietysti voinut kysyä laskelmia nähtäväksi, mutta tässä tapauksessa oli joka tapauksessa järkevää toisintaa laskelmat, koska se on myös hyvä tapa varmistaa niiden matemaattinen oikeellisuus. Lähtötietoina käytetyt ennusteet olivat myös saatavilla, joten toisintaminen onnistui aika pienellä vaivalla. Aina tulkitsija ei ole näin onnellisessa asemassa ja tällöin laskelmien puuttuessa arvonmäärityksen tulkitseminen ja järkevyyden arviointi voi olla mahdotonta.

Arvonmäärityksen tarkoitus ohjaa sen laatimista

Vaikka laskelmat olisi hyvä esittää selkeästi, joskus arvonmääritysmenetelmät ovat sellaisia, että niitä on lähes mahdoton esittää graafisesti. Esimerkiksi erilaiset todennäköisyyksiin perustuvat optiomenetelmät ovat tällaisia. Tällaisten menetelmien kanssa on entistä tärkeämpää, että käytetyt oletukset on avattu mahdollisimman hyvin. Tulkitsijan pitäisi pystyä tarvittaessa toisintamaan tehty laskelma ja päätyä ainakin suunnilleen samansuuruiseen lopputulokseen.

Tarkkaa ohjetta siitä, mikä on riittävä määrä lukuja ja niiden perusteluja, tai mikä niiden keskinäinen suhde pitäisi olla, on vaikea antaa.

Sopiva määrä riippuu esimerkiksi siitä, mitä tarkoitusta varten arvonmääritys on laadittu. Lisäksi arvonmäärityksen kohde ja käytetyt menetelmät vaikuttavat paljon siihen, kuinka paljon perusteluja tarvitaan.

Perustelujen ja taustojen avaamisen pitäisi silti olla aina arvonmäärityksen kannalta olennaista. Tulkitsijan saa pahalle tuulelle jaarittelemalla turhista asioista. Muistan muutaman vuoden takaa erään eurooppalaisesta yhtiöstä tehdyn arvonmääritysraportin. Raportissa käytiin läpi kymmenen sivun verran USA:n talouden nykytilaa ja ennusteita. Kyseisellä yrityksellä ei ollut mitään toimintaa Pohjois-Amerikassa ja kaikki asiakkaat olivat eurooppalaisia. Euroopan taloutta oli avattu puolen sivun verran.

 

Jos et vielä ole lukenut tämän arvonmääritysten tulkitsemista koskevan blogisarjani muita osia, voit lukea ne tästä:

Osa 1: Lähtötietojen merkitys

Osa 2: Menetelmät

Osa 3: Tarkoitus

Tilaa PwC:n uutiskirje