Digi muuttaa verotustakin

Vuonna 1998 aloitin tehosteäänillä terästetyn PowerPoint-esitykseni kuvaamalla “e-kaupan eli tuotteiden internetmyynnin, -markkinoinnin ja toimituksen aiheuttamia verohaasteita”. Lista haasteista on nyt hieman pidempi ja ilmiökin paljon suurempi. Ilmiöksi sanotaan kaikkea, mitä ei osata hyvin selittää tai sitä selittämään perustetaan viranomaisen johtama työryhmä. Ilmiöt kiinnostavat nykyään myös veronsaajia, mikä on todella hyvä asia. Ehdotan kaikille tällaisten työryhmien jäsenille, että kysyvät ilmiöstä yrityksiltä. He ovat ilmiössä sisällä tai jopa aiheuttaneet sen.

Harva kuvitteli internetin alkuaikana, että terveydenhuolto voisi siirtyä kännykkäapplikaatiolla tehtäviin itsekontrolleihin, joita analysoivat toisella puolella maailmaa olevat ihmiset. Musiikin siirtyessä CD:ltä verkkoon musiikin jakelijoita siirtyi, ehkäpä EU:n onneksi, EU:n alimman arvonlisäveroasteen houkuttelemana Luxemburgiin. Tämä nimittäin herätti komission ja jäsenvaltiot. Muiden sovellutusten myynnin kasvaessa räjähdysmäisesti muut valtiot joutuivat toteamaan Luxemburgin keräävän uuden kauppatavan koko potin.

Vaikka digitalisoituminen ei ollut vielä räjähtänyt nykyiseen kokoonsa, verotulojen menetyksen tuskassa jäsenvaltioiden ratkaisu oli vallankumouksellinen. Kuluttajakaupassa päätettiin siirtyä verottamaan sähköisiä tuotteita ja telepalveluita kuluttajan asuinvaltiossa. Luxemburgin eduksi ja sen tahdostakin aikaa asian implementointiin annettiin vuoteen 2015. Digitalisoitumisen aiheuttamat taudit tunnistettiin, muttä lääkkeen sivuvaikutukset jätettiin tutkimatta.

Nyt kun laki on ollut voimassa muutaman kuukauden huomataan, että etsikkoaikana yrityksille ei juurikaan löytynyt helpotusta. Uuden lain ongelma on tiedetty vuosia. Nyt pitäisi tunnistaa kahdella kolmella eri tavalla missä maassa kuluttaja on ostaessaan hyödykkeen. Erityisesti kaupassa, jossa transaktioiden volyymit ovat suuria ja yksikköhinnat pieniä, tunnistamisen kulut eivät ole järkevässä suhteessa tuottoon. Tunnistamista ja tunnistetietojen talletusta rajoittaa ja kustannuksia nostaa myös muu lainsäädäntö. Tilanne johtaa siihen, että aloittelevan sisällöntuottajan – oli se sitten pelikehittäjä tai muu innovaattori – ei kannata rakentaa tunnistamis- ja säilytysteknologiaa vaan myynti kannattaa hoitaa markkinapaikkojen kautta. Käytännössä tilanne johtaa teknologian ekosysteemien harvainvaltaan ja markkinoille pääsyn vaikeuttamiseen. Tarkoitus oli hieno: jakaa rahat kulutusmaan perusteella niin kuin arvonlisäverotuksen luonteeseen kuuluu. Lopputulos on kuitenkin erityisesti startupien osalta lohduton. Verovelvollisuus rajan ylittävässä kaupassa syntyy ensimmäisestä myynnistä eikä verovelvollisuuden alarajoja tunneta.

Vaikka sähköinen asiointi ja digitalisointi ovat korkealla EU:n ja jäsenvaltioiden kuten Suomen agendalla, se ei näy vielä verotuksessa. Tuoreessa päätöksessään KHO päätyi edelleen siihen tulkintaan, että kirjojen alennettu verokanta arvonlisäverotuksessa koskee vain printattuja teoksia. Muilla alustoilla digitaalisesti tallennetut kirjat eivät KHO:n ja Euroopan unionin tuomioistuimen arvion mukaan ole vaihtoehtoinen valinta printatulle kirjalle. Italia päätyi toiseen ratkaisuun; italialaiselle kuluttajalle printattu ja digitaalinen kirja ovat vaihtoehtoja ja niitä on kohdeltava verotuksessa tasapuolisesti alennetulla verokannalla.

Digitalisoituminen teknologiana ei ole verotukselle haaste, päinvastoin: teknologia mahdollistaa hyviä asioita kuten valtioiden välisen tiedon vaihtamisen, tehokkaamman ilmoitusmenettelyn, huokean sähköisen laskutuksen ja mahdollisesti myös veronsaajan haaveileman reaaliaikaisen taloushallinnon (lue: reaaliaikaisen yhteyden verovelvollisen dataan).

Verotuksen haasteena ovat digitalisoitumisen ja muun ITC:n kehittymisen mukana tulevat uudet liiketoimintamallit. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että monelle yritykselle markkina on heti kansainvälinen. Kansallisen valtion perusoikeus on ollut verottaa yrityksiään ja kansalaisiaan eikä sitä perusoikeutta ole EU:ta lukuunottamatta mikään kyseenalaistanut. Nyt tämä oikeus ei ole enää perusdogmi, vaan verot on maksettava sille kenelle ne kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluvat. Digitalisoituminen on osa ilmiötä, jossa liiketoiminnan fragmentoituminen, tuotantoketjujen muuttuminen ja monet muut digitalisoitumiseen liittyvät ilmiöt ovat uusi normaali. Verotus nykyisessä muodossaan on vanha ja sopeutumaton. Joukkoistaminen, peer-to-peer (P2P) ja uudet maksutavat milloin pidentävät ja milloin lyhentävät arvoketjuja ja muuttavat kokonaan ansaintalogiikan. Tässä muutoksessa yhteisöveron lisäksi romukoppaan voi joutua nykymallinen arvonlisäverotuskin. Vaihtoehdot vain ovat vähissä.