Digitaalisten julkaisujen alennetut arvonlisäverokannat voimaan viivyttelemättä

Arvonlisäverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että alennettua 10 prosentin verokantaa sovellettaisiin painettujen julkaisujen lisäksi myös sähköisiin julkaisuihin. Muutoksen tavoitteena on välineneutraalisuuden toteuttaminen siten, että painettujen julkaisujen kanssa saman lukusisällön tarjoaviin sähköisiin julkaisuihin sovellettaisiin samaa alennettua verokantaa.

Kysymys on oikeastaan Euroopan unionin uskottavuudesta, koska digitalisoitumisen kärkihankkeekseen valinnut yhteisö ei tällä hetkellä hyväksy alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamista verkossa toimitettuihin julkaisuihin.

Direktiiviin ei sisälly täsmällistä tai oikeastaan minkäänlaista määritelmää kirjoille, sanomalehdille ja aikakausjulkaisuille. Tarkemmat määrittelyt jäävät siten jäsenvaltioiden tehtäväksi.  

Alennettuja verokantoja voidaan soveltaa kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin lukuun ottamatta pääasiassa mainontaan tarkoitettuja julkaisuja. Kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisältöä sisältävät julkaisut verotetaan edelleen yleisellä verokannalla.

Julkaisun määritelmä haastaa

Hallituksen esityksen mukaan sähköisten sanoma- ja aikakauslehtien määrittelyssä mallia voitaisiin hakea muussa lainsäädännössä käytetyistä määrittelyistä. Sananvapauslain mukaan aikakautisella julkaisulla tarkoitetaan julkaisua, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Verkkojulkaisulla tarkoitetaan julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti. Verkkojulkaisu vastaisi sähköisessä tietoverkossa aikakautista julkaisua.

Vaikeampana pitäisin HE:n viittauksia sananvapauslakia koskevaan hallituksen esitykseen. Sen mukaan verkkojulkaisussa on kyse kokonaisuudesta, jonka osat on julkaisijan toimesta laadittu samalla tavalla yhteenkuuluviksi kuin esimerkiksi sanomalehden sivut ja joka voidaan rinnastaa aikakautiseen julkaisuun. Määrittely antaa tulkintamahdollisuuksia.

Sananvapauslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan verkkojulkaisu voi sisältää tekstin, äänen, kuvan ja liikkuvan kuvan tai näiden yhdistelmien muodossa ilmaistuja viestejä. Pääasiassa äänen tai liikkuvien kuvien muodossa ilmaistujen verkkoviestien yhtenäistä kokonaisuutta pidetään kuitenkin ohjelmana, joka arvonlisäverolakia koskevan esityksen mukaan ei ole digitaalinen julkaisu.

Alennetun verokannan soveltamisala kattaisi luonnollisesti maksulliset palvelut, joilla annetaan oikeus lukea tai kuunnella verkkojulkaisuja tilauskauden ajan.

Soveltamisala kattaisi myös verkkojulkaisujen artikkelikohtaisen myynnin tai maksulliset palvelut, joista voi ostaa verkkojulkaisujen artikkeleita koostetusti. Täsmennys on äärimmäisen hyvä nykyajan tarpeisiin.  

Sähköisenä kirjana pidettäisiin myös äänikirjaa. Äänikirjan osalta edellytyksenä olisi, että äänikirjasta voisi olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja. Edellytys asettaa yksinomaan näkövammaisille tehdyt kirjat eriarvoiseen asemaan. Sama lukusisältö käsitteenä on muutenkin haasteellinen ja toivottavasti sama lukukokemus ei muutu täsmälleen printin kopioksi.

Alennetun verokannan soveltamisala kattaisi sähköisen oppimateriaalin, mikäli oppimateriaali muutoin täyttää sähköisten julkaisujen määritelmän yleiset edellytykset. Tältä osin peräänkuulutamme laajaa soveltamista.

Suomessa on edistyksellisiä oppimisalustoja, jotka ovat vuorovaikutteisempia kuin printatut julkaisut, eikä ole kenenkään edun mukaista jättää niitä alennetun verokannan ulkopuolelle.

Laki voimaan kesällä 2019

Erinomainen muutos hallituksen esityksessä on alennetun verokannan soveltamiselle printatuissa sanoma- ja aikakauslehdissä asetetun tilauksen poistuminen. Alennettua verokantaa voidaan soveltaa myös printattujen lehtien irtonumeromyyntiin. Lehdet asetaan nyt tältäkin osin yhdenvertaiseen asemaan, vaikka se tarkoittaakin veromenetyksiä valtiolle.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen nopeaa ja tehokasta toimintaa valtiovarainministeriöltä. Toivottavasti ennakoitu lain voimaantulo 1.7.2019 pitää; mitään järkevää syytä ei lykkääntymiselle ole. Ja toivottavasti Verohallinnolla on  riittävästi aikaa valmistella oma ohje ajoissa, jotta toimijat saavat tarkempia määritelmiä digitaalisille julkaisuille.