Digitalisaatio haastaa verotusta

Digitalisaation, robotiikan, data-analyysin ja muun teknologiakehityksen aiheuttama muutos kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin on varmasti puhutuimpia aiheita missä tahansa mediassa. Lähes yhtä varmasti kuin ennustetaan tai arvaillaan juhannussäätä, pohditaan päivittäin digitalisaation vaikutuksia milloin mihinkin asiaan. Täysin varmaa on, että muutos on jo tapahtumassa, tapahtuu pian tai tapahtui jo meidän sitä mitenkään erityisesti huomioimatta.

Jokainen veroja maksava suomalainen on kuitenkin havainnut luonnollisten henkilöiden vuosittaisten veroilmoitusten kehittyneen vuosi vuodelta automaattisemmaksi. Verohallinto saa suuren osan verotuspäätökseen tarvittavista tiedoista kolmansilta osapuolilta. Prosessien valtava nopeuden lisäys ja kyky pyörittää todella suuria tietomääriä mahdollistaa koko ajan kasvavan tiedon analysoinnin yhdessä valtiossa ja valtioiden välillä.

Digitalisaatio ja sen mukana tulleet uudet liiketoimintamallit haastavat verotuksen monella tapaa. Veronsaajien järjestelmien kehittyminen on tietysti riittämätön ratkaisemaan verotuksen fundamentaaliongelmat, jotka syntyvät globalisaation, uuden teknologian ja näiden yhteisvaikutuksen myötä syntyvien uusien toimintamallien ja toimialojen konvergenssin myötä. Perusongelmaan siitä, pitäisikö verotus kohdistaa tulevaisuudessa työhön, tuloon, kulutukseen vai ihan vain perustuloon ja muuhun tulonsiirtoon, palataan myöhemmissä kirjoituksissa.

Kukaan ei aidosti kyennyt ennustamaan 25 vuotta sitten, että videot korvataan striimaamalla elokuvat pilvestä ympäri maailmaa, että mobiilipeleissä pyörii miljardien liikevaihto tai että lottokuponkeja ei täytetäkään enää kioskilla vaan sekin siirtyy globaaleille toimijoille.

Neljännesvuosisata sitten otettiin käyttöön myös arvonlisäverotus. Sitä ei ole kehitetty tähän päivään ja sen fokus on ollut jakaa arvonlisäverokertymä oikeudenmukaisesti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Vuosia Luxemburg hyödynsi tehokkaasti kuluttajakaupan valuvirheitä ja vei jättipotin houkuttelemalla alhaisella verokannalla ja varmalla toimintaympäristöllä suurimmat kuluttajille musiikkia, pelejä ja muita hyödykkeitä jakelevat alustayhtiöt.

EU valmisti suhteellisen nopeasti Luxemburgin jarruttelusta huolimatta teknisesti haastavan järjestelmän eli arvonlisäverovelvollisuuden siihen valtioon siirtävän, johon kuluttaja on sijoittautunut. Raportoinnin helpottamiseksi vuodesta 2015 verovelvollisilla on ollut mahdollisuus liittyä nk. mini-one-stop shopiin, jossa ilmoitus annetaan kotimaan verohallinnolle mutta vero maksetaan kuluttajan sijaintivaltion verokannalla ja verohallinnot setlaavat verot keskenään.

Hyvin nopeasti tämä järjestelmä on levinnyt kuin tauti ja nyt komissio on ilmoittanut aikovansa luoda saman menettelyn tavaroiden verkkokauppaan EU:n sisällä.

Muutos on erinomainen suomalaisen verkkokaupan kannalta, koska sen pitäisi estää ulkomaisten verkkokauppojen verokannalla tapahtuva kilpailu ja asettaa myyjät yhdenvertaiseen asemaan toistensa kanssa.

Uudistuksen pitäisi tulla käyttöön vuonna 2021. Samassa yhteydessä on tarkoitus asettaa sekä digitaalisille tuotteille että tavaroille matala verovelvollisuuden kynnysarvo (10 000 euroa), jolloin ensimmäiset myynnit verotetaan myyjän kotimaassa.

Digitaalisten palvelujen B2C-kaupassa EU:n lanseeraama malli on nyt levinnyt valtavalla vauhdilla. Valtio valtiolta sähköisten palvelujen verotus kuluttajakaupassa on siirretty ostajan kotimaan mukaiseen verotukseen eli myyjän on maksettava vero siihen valtioon, johon asiakas on sijoittautunut. Seuraavassa luettelonomaisesti maat, jotka ovat ottaneet järjestelmän käyttöön.