Direktiivi pakottaa riidanratkaisuun

Neuvosto antoi 10.10.2017 direktiivin veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (ns. riidanratkaisudirektiivi). Direktiivin tarkoituksena on parantaa kahdenkertaista verotusta koskevien riita-asioiden ratkaisemista.

Riidanratkaisudirektiivi asettaa jäsenvaltioille selkeät velvoitteet sille, missä aikataulussa niiden on annettava sitovat ratkaisut direktiivin soveltamisalaan kuuluviin riitoihin.

Verovelvolliselle on asetettu kolmen vuoden määräaika riita-asiansa vireille laittamiseen. Jos jokin osapuoli ei ratkaise asiaa yksipuolisesti, jäsenvaltioiden on käsiteltävä riita-asia kahden vuoden määräajassa (ns. MAP-prosessi). Jos ne eivät ole ratkaisseet asiaa määräajan kuluessa, direktiivi asettaa valtioille velvoitteen siirtää riita-asia neuvoa-antavalle tai vaihtoehtoiselle riidanratkaisutoimikunnalle.

Lopullisen päätöksen antaa veroviranomainen toimikunnan lausunnon perusteella.

Viranomaiset voivat päättää asiasta toisin kuin lausunnossa on esitetty. Jos viranomaiset eivät saa ratkaisua aikaiseksi, lausunto sitoo niitä.

Viranomaisilla on kuusi kuukautta aikaa saada asia päätökseen lausunnon saamisen jälkeen. Jos jäsenvaltiot eivät velvoitteestaan huolimatta perusta toimikuntaa, verovelvollisella on oikeus saattaa riita-asia kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Nykyisellään kahdenkertaisen verotuksen riita-asioiden ratkaisemiseksi on voitu käyttää MAP-menettelyä, jossa verosopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät löytämään ratkaisun keskinäisessä sopimusmenettelyssä. Viranomaisilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta päästä yhteisymmärrykseen asiassa, joten kaksinkertainen verotus jää voimaan tilanteissa, joissa ratkaisua ei löydetä.

Tavoitteena oikeudenmukaisempi veroympäristö

Veroriidan ratkaisua on voinut myös hakea ns. EU:n arbitraatiosopimukseen perustuvan menettelyn kautta. Menettelyn toimivuutta heikentää sen soveltuminen ainoastaan siirtohinnoitteluun ja kiinteitä toimipaikkoja koskeviin riitaisuuksiin. Riidanratkaisudirektiivi merkitsee laajennusta aikaisempaan nähden.

Direktiiviä sovelletaan kaikkiin verovelvollisiin, joihin sovelletaan kahdenvälisiä verosopimuksia ja muita verosopimuksia tulo- ja varallisuusverojen osalta.

Direktiivin tavoitteena on oikeudenmukaisempi veroympäristö, jonka keskiössä ovat läpinäkyvyyden lisääminen sekä riidanratkaisumenetelmien kattavuus, tuloksellisuus ja kestävyys. Aikaisempi sääntely ei asettanut läpinäkyvyysvaatimuksia, joten esimerkiksi jäsenvaltioille asetettu velvoite julkaista tiivistelmä toimivaltaisen viranomaisen lopullisesta päätöksestä korvaa osaltaan tätä puutetta.

Jäsenvaltioiden tulee saattaa direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään 30.6.2019 mennessä. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin valituksiin, jotka on tehty 1.7.2019 lähtien koskien 1.1.2018 alkavana verovuonna ansaittua tuloa tai pääomaa. Kansalliset viranomaiset voivat myös päättää, että direktiiviä sovelletaan aikaisemmasta ajankohdasta lähtien.