EU:n finanssialan arvonlisäverosäännökset – olemmeko lähempänä muutosta?
Euroopan parlamentti julkaisi kesäkuussa 2025 raportin EU:n finanssialan verotuksesta. Raportti tarjoaa kattavan kartoituksen nykyisistä EU-valtioissa sovellettavista finanssialan veroista (VAT, FTT, bank levies, FATs, windfall tax, labour taxes) sekä sisältää suosituksia uudistusten suunnasta kohti tavoiteltua yhtenäisempää pääomamarkkinaa. Raportti käsittelee myös laajasti rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuuden tuomia haasteita toimialalle.
Euroopan parlamentti julkaisi kesäkuussa 2025 raportin EU:n finanssialan verotuksesta. Raportti tarjoaa kattavan kartoituksen nykyisistä EU-valtioissa sovellettavista finanssialan veroista (VAT, FTT, bank levies, FATs, windfall tax, labour taxes) sekä sisältää suosituksia uudistusten suunnasta kohti tavoiteltua yhtenäisempää pääomamarkkinaa. Raportti käsittelee myös laajasti rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuuden tuomia haasteita toimialalle.
Rahoituspalvelujen arvonlisäverotus perustuu vuonna 1977 hyväksyttyyn kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin, jonka mukaan rahoituspalvelujen myynti on pääasiassa vapautettu arvonlisäverosta. Rahoituspalvelujen verottomuudella on haluttu välttää kuluttajille syntyvää tuplaverotusta, kun rahoituspalvelujen tuottamiseksi ostetut hyödykkeet ovat jo sisältäneet arvonlisäveroa. Lisäksi verottomuus johtuu osittain rahoitusalan hinnoittelutapaan liittyvistä teknisistä seikoista, kun hinnoittelu perustuu usein marginaaleihin tavanomaisten palkkioveloitusten sijaan. Rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuus rajoittaa kuitenkin toimijoiden arvonlisäveron vähennysoikeutta, mikä lisää kustannuksia ja nostaa hintoja.
Raportin mukaan kotitaloudet nauttivat rahoituspalvelujen verottomuudesta johtuen kuitenkin alhaisemmista hinnoista verrattuna siihen, että palvelut olisivat arvonlisäverollisia. Rahoituspalvelut ovat aliverotettuja suhteessa arvonlisäverollisiin palveluihin ja tavaroihin, koska rahoituspalvelujen tarjoajien kuluttajille siirtämä hankintojen arvonlisävero on yleensä matalampi kuin yleinen verokanta.
Arvonlisäverolliset toimijat eivät sitä vastoin hyödy rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuudesta, koska ne eivät voi vähentää tätä ns. piilevää arvonlisäveroa. Arvonlisäverodirektiivi sallii nykyisinkin jäsenvaltioiden antaa rahoituslaitoksille mahdollisuuden valita, että tiettyihin rahoituspalveluihin sovelletaan arvonlisäveroa. Tällöin hankintoihin sisältyvä vero on vähennyskelpoinen, mikä poistaa piilevää arvonlisäveroa koskevan ongelman. Tämä direktiivin sallima mahdollisuus on kuitenkin käytössä vain yhdeksässä EU-valtiossa, eikä sielläkään rahoituslaitosten laajasti hyödyntämänä.
Raportti esittelee useita vaihtoehtoisia lähestymistapoja rahoituspalvelujen arvonlisäverokäsittelyyn, vertaillen niitä keskenään muun muassa vääristymien, hallinnollisen monimutkaisuuden ja kustannusten näkökulmasta. Näitä ovat:
- Yritysten välisten (B2B) palveluiden verottaminen ja kuluttajille suunnattujen (B2C) palveluiden vapauttaminen arvonlisäverosta.
- Palkkioperusteisten palvelujen verottaminen ja marginaaliperusteisten palvelujen vapauttaminen verosta.
- Yritysten välisten (B2B) palvelujen nollaverokanta ja kuluttajille suunnattujen (B2C) palvelujen vapautus verosta.
- Kassavirta-lähestymistapa verolaskentatileillä.
Raportissa esitettyjen lähestymistapojen tavoite on puuttua vähennyskelvottoman arvonlisäveron ongelmaan, mutta huomiota on kiinnitetty myös siihen, miten mahdolliset muutokset vaikuttavat hintoihin. Empiiristä näyttöä erilaisten verotusjärjestelmien vaikutuksista rahoitussektorille on kuitenkin vain vähän, mikä vaikeuttaa aiempaan tietoon perustuvien suositusten ja johtopäätösten tekemistä.
EU:n finanssialan arvonlisäverosäännökset ovat pahasti vanhentuneet eivätkä vastaa enää alan muuttuneiden palvelujen luomiin haasteisiin. Uusien palvelun arvonlisäverokäsittely on pitkälti unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön varassa ja lopullisen varmuuden saaminen palvelujen arvonlisäverokäsittelyyn voi olla kohtuuttoman hidasta. Lisäksi keskustelussa toimialan saamasta verottomuuden hyödystä usein unohtuu finanssialan toimijoiden rooli arvonlisäveron todellisina maksajina. Kun arvonlisäverokannat EU:ssa ovat jo pääasiallisesti yli 20 prosenttia, arvonlisävero on yksi finanssialan suurimmista kustannuksista.
Haasteet ovat toki olleet tiedossa jo pidemmän aikaa ja arvonlisäverodirektiiviä on yritetty muuttaa jo kaksi kertaa tällä vuosituhannella siinä onnistumatta. Nyt julkaistu raportti on vasta alustava selvitys ja jäämme odottamaan, johtavatko nykyiset selvitykset tällä kertaa todellisiin muutoksiin ja millä aikataululla. Seuraamme selvitystyön etenemistä joka tapauksessa suurella mielenkiinnolla.
