Sopimusehdot suurennuslasin alla – hiuksenhienot erot voivat ratkaista palvelun ALV-käsittelyn
Arvonlisäverotuksessa palvelun tosiasiallinen luonne ratkaisee verokäsittelyn. Esimerkiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutus (vuokraus) on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta, mutta monet sitä lähellä olevat palvelut, kuten varastointi- ja majoituspalvelut, ovat arvonlisäverollisia. Rajanveto verottoman ja verollisen palvelun välillä ei kuitenkaan ole aina selvä, ja viimeaikainen oikeuskäytäntö osoittaa, että hyvin pienet erot sopimusehdoissa voivat ratkaista palvelun arvonlisäverokäsittelyn. Asialla on merkitystä erityisesti toimialoilla, joihin liittyy suuria kiinteistöinvestointeja, sillä investointeihin sisältyvän arvonlisäveron vähennyskelpoisuus voi olla kiinni jopa vähäpätöisiltä vaikuttavista yksityiskohdista.
Arvonlisäverotuksessa palvelun tosiasiallinen luonne ratkaisee verokäsittelyn. Esimerkiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutus (vuokraus) on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta, mutta monet sitä lähellä olevat palvelut, kuten varastointi- ja majoituspalvelut, ovat arvonlisäverollisia. Rajanveto verottoman ja verollisen palvelun välillä ei kuitenkaan ole aina selvä, ja viimeaikainen oikeuskäytäntö osoittaa, että hyvin pienet erot sopimusehdoissa voivat ratkaista palvelun arvonlisäverokäsittelyn. Asialla on merkitystä erityisesti toimialoilla, joihin liittyy suuria kiinteistöinvestointeja, sillä investointeihin sisältyvän arvonlisäveron vähennyskelpoisuus voi olla kiinni jopa vähäpätöisiltä vaikuttavista yksityiskohdista.
Keskusverolautakunta (KVL) katsoi ennakkoratkaisussaan KVL 49/2025, että varastoyksiköiden luovuttamisessa asiakkaiden käyttöön oli kyse arvonlisäverollisen palvelun myynnistä. Ennakkoratkaisun hakija tarjosi asiakkaiden käyttöön lukittavia varastoyksiköitä tavaroiden varastointia varten. Asiakkaan pääsy varastoyksikköön oli rajattu aukioloaikoihin, oleskelu tiloissa oli sallittu vain varastoyksikön käyttämiseksi välttämättömässä määrin ja hakijalla oli oikeus pyynnöstä päästä vuokra-alueille tietyissä tilanteissa sekä siirtää asiakkaiden tavaroita rakennusten välillä ilman korvausvelvollisuutta.
Esimerkiksi Verohallinnon julkaistussa ohjeessa on todettu varastotilan vuokrauksen olevan arvonlisäverotonta, mikäli asiakkaalle luovutetaan tietyn varastotilan hallinta ja yksinomainen pääsy sinne. Ratkaisussaan KVL kuitenkin katsoi, ettei asiakkaalle syntynyt oikeutta hallita varastoyksikköä kiinteistön omistajan tavoin eikä kyse siten ollut arvonlisäverottomasta varastoyksikön vuokrauksesta, vaan laajemmasta verollisesta palvelukokonaisuudesta. KVL:n ratkaisun perusteella herää kysymys siitä, syntyikö ratkaiseva ero esimerkiksi sopimukseen kirjatusta palveluntarjoajan oikeudesta siirtää asiakkaan tavaroita, riippumatta siitä tuleeko palveluntarjoaja tosiasiassa koskaan käyttämään tätä oikeutta. Ratkaisu osoittaa konkreettisesti, kuinka pienet yksityiskohdat sopimusehdoissa voivat ratkaista palvelun arvonlisäverokäsittelyn.
Vastaavaa rajanvetoa on tehty viime aikoina myös majoituspalveluihin liittyen, sillä vaikka esimerkiksi huoneiston vuokraus on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta, hotellitoimintaan rinnastuvan majoituspalvelun myynti on verollista. Korkein hallinto-oikeus on hiljattain antanut useamman majoituspalveluiden arvonlisäverotusta koskevan julkaisemattoman ratkaisun, joiden perusteella majoitussopimuksen mahdollisen enimmäiskeston ohella esimerkiksi sopimukseen sisältyvän kalustuksen ja varustuksen taso voi olla ratkaisevaa palvelun arvonlisäverokohtelua määritettäessä. Ero verollisen ja verottoman palvelun välillä voi syntyä äärimmäisen pienistä yksityiskohdista, kuten siitä, sisältyvätkö vaikkapa tyynyt ja peitot huoneen varusteluun. Yrityksille palvelun verokohtelun ratkeaminen tämänkaltaisten, jopa mitättömiltä vaikuttavien yksityiskohtien perusteella voi muodostaa riskin.
Arvonlisäverotuksessa palvelun luonteen määrittämisen lähtökohtana on sopimuksen sisältö. Varsinaisten sopimusehtojen lisäksi myös käytetyllä terminologialla voi olla ratkaiseva merkitys sen kannalta, miten Verohallinto palvelun luonnetta tulkitsee. Lisähaastetta asiaan tuo se, että sopimuksessa tai markkinoinnissa käytetyillä termeillä voi arvonlisäverotuksen näkökulmasta olla yleiskielestä poikkeava merkitys. Viimeaikaiset ratkaisut korostavat sopimusehtojen huolellista analysointia erityisesti tilanteissa, joissa erot verollisen ja verottoman palvelun välillä voivat olla vähäisiä. Koska mahdollisella arvonlisäverokäsittelyn muutoksella voi olla suoria vaikutuksia yhtiöiden liiketoimintaan, kuten hinnoitteluun, ja lisäksi ainoastaan verolliseen toimintaan kohdistuvien hankintojen sisältämä arvonlisävero on vähennyskelpoista, yhtiön käyttämien sopimusehtojen vaikutus sen toiminnan arvonlisäverollisuuteen on syytä arvioida huolellisesti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun toiminta edellyttää merkittäviä investointeja, joiden vähennyskelpoisuus arvonlisäverotuksessa halutaan varmistaa.
Autamme mielellämme analysoimaan sopimusehtojanne arvonlisäverotuksen näkökulmasta ja arvioimaan, miten sopimusehtojen muotoilu vaikuttaa tarjoamienne palveluiden arvonlisäverokäsittelyyn.
