EU:n tuomioistuimen päätös vahvisti sen roolia EU-oikeuden viimekätisenä tulkitsijana

EU:n tuomioistuin (EUT) antoi 4.10.2018 tuomion Euroopan komission Ranskaa vastaan nostamassa kanteessa EU-jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Komission mukaan Ranskan ylin hallintotuomioistuin Conseil d’État ei ole noudattanut EUT:n aiemmin 15.9.2011 antamaa tuomiota (C-310/09, Accor), jonka mukaan Ranskan kaksinkertaisen osinkoverotuksen poistamista koskeva lainsäädäntö on vastoin EU-oikeuden sijoittautumisvapauden ja pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteita.

Nyt annetussa ratkaisussa (C-416/17, Commission v. France) EUT katsoi, etteivät Ranskan ylimmän hallintotuomioistuimen antamat tuomiot olleet lopettaneet Ranskan verolainsäädännön yhteensopimattomuutta EU:n sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien artikloiden suhteen. Lisäksi EUT:n ratkaisun mukaan Ranskan ylin hallintotuomioistuin ei olisi saanut tulkita itse EU-oikeutta, vaan viimeisenä kansallisena oikeusasteena sen olisi tullut hakea Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT 267 artikla) mukaisesti ensin ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

Keskeistä asiassa on EUT:n rooli viimekätisenä EU-oikeuden tulkitsijana, jota nyt annettu päätös korostaa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun EUT antaa päätöksen Euroopan komission haastaessa EU:n jäsenvaltion ennakkoratkaisun hakematta jättämisestä EU-oikeutta tulkittaessa.

Päätöksessä myös huomautetaan siitä, että kansalliset tuomioistuimet, joiden päätöksiin ei saada hakea muutosta, ovat lähtökohtaisesti velvoitettuja saattamaan asia EUT:n tietoon, jos asiassa on tarpeen tulkita EU-oikeutta esimerkiksi sijoittautumisvapauden tai pääomien vapaan liikkuvuuden näkökulmasta. Suomen näkökulmasta päätös korostaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) velvollisuutta pyytää EUT:n tulkintaa vastaavissa tapauksissa, joissa esimerkiksi EU-verolainsäädännön vaikutusta tulee arvioida osana ratkaisua.