PWC Uutishuone

Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon tulkinnan tavallisen kiinteistöyhtiön osakkeiden rinnastamisesta keskinäiseen kiinteistöyhtiöön

Tuore hallinto-oikeuden päätös (Helsingin HAO 7.6.2018 T 18/0437/1) oli tapauksesta, jossa Verohallinto maksuunpani verovelvollisen yhtiön toimitilojen sale and lease back -järjestelystä aiheutuneet kulut arvonlisäverotuksessa.

Yhtiö myi tavallisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet, jotka eivät oikeuttaneet omistajaa osakkeiden omistuksen perusteella hallitsemaan määrättyä huoneistoa, kiinteistöä tai kiinteistön osaa. Sen jälkeen yhtiö vuokrasi toimitilat omaan verolliseen käyttöönsä uudelta omistajalta, joka oli konvertoinut yhtiön keskenäiseksi kiinteistöosakeyhtiöksi.

Yhtiö oli ostanut mainittuun järjestelyyn liittyen palvelukokonaisuuden investointipankilta ja vähentänyt laskuihin sisältyneen arvonlisäveron. Verohallinto kiisti yhtiön vähennysoikeuden kiinteistön myyntiin liittyvinä suorina ja välittöminä kuluina. Vähennysoikeus sale and lease back -järjestelyssä jäi kuitenkin nyt ratkaisematta. Yhtiön ostamat palvelut nimittäin liittyivät kiinteistöyhtiön osakkeiden kauppaan.

Hallinto-oikeus katsoi yhtiön kannan mukaisesti, että ns. ei-keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntiä oli pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n 3 momentissa tarkoitettuna osakkeiden myyntinä, joka oli arvopaperikauppana arvonlisäverolain 42 §:n mukaista verosta vapautettua rahoituspalvelua. Verohallinto oli päätöksessään laajentanut AVL:n keskinäisen kiinteisosakeyhtiön osakkeiden myyntiä ja välitystä koskevan 43 §:n soveltamisalaa koskemaan myös sellaisen kiinteistöyhtiön osakkeita, jotka eivät oikeuta tilan hallintaan.

Hallinto-oikeus arvioi myös investointipankin palvelua ja katsoi, että yhtiön ostamaa palvelukokonaisuutta oli pidettävä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna verosta vapautettuna rahoituspalvelun myyntinä. Näin siitä huolimatta, että sopimusta ei oltu formuloitu koskemaan osakkeiden kauppaa.

Hallinto-oikeus piti ratkaisevana sitä, että kauppa toteutui kuitenkin osakekauppana.

Investointipankki oli antanut arvonlisäverolain 178 §:n (605/2009) mukaisen sitoumuksen siitä, että se luopuu oikeudestaan vaatia arvonlisäveron määrää palautettavaksi verollisena laskutetuista veloituksista. Hallinto-oikeus katsoi, ettei palvelun myyjän antaman kuittaussitoumuksen hylkäämiselle ollut perustetta.

Päätös ei ole lainvoimainen, mutta kylläkin lainmukainen.