Hallituksen esitys ulkomaisen tytäryhtiön tappioiden vähentämisestä kotimaisen emoyhtiön verotuksessa

Tausta

Euroopan komissio on tarkastellut Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sen tulkintakäytäntöä ja katsonut sen olevan ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa. Nykyiset säännökset eivät salli toisessa jäsenvaltiossa syntyneiden niin sanottujen lopullisten tappioiden vähentämistä. Ristiriidan korjaamiseksi komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn virallisella huomautuksella maaliskuussa 2019. Toukokuussa 2020 komissio osoitti Suomelle asiasta vielä perustellun lausunnon.

Lokakuun lopussa julkaistun hallituksen esityksen HE 185/2020 vp tarkoituksena on poistaa ristiriita Suomen ja EU:n oikeuden välillä ja säätää uusi laki nk. konsernivähennyksestä. Ehdotetulla lailla mahdollistettaisiin Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisten tappioiden huomioon ottaminen konsernivähennyksenä kotimaisen emoyhtiön verotuksessa.

Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 17.9.–6.10.2020. Lausuntopalautteen perusteella hallituksen esitykseen lisättiin esimerkkejä ja esityksestä poistettiin vaatimus siitä, että selvitystilan päättyessä tytäryhtiön kotivaltiossa ei saa olla etuyhteysyritystä. Esitys on tällä hetkellä käsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021 ja sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa.

Lain pääasiallinen sisältö

Esityksen seurauksena säädettäisiin uusi laki Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä sekä muutettaisiin elinkeinoverolain korkovähennysrajoituspykälää. Sääntelyn olennaisimmat piirteet olisivat seuraavat:

• Konsernivähennys olisi mahdollista huomioida ainoastaan kotimaisen emoyhtiön verotuksessa.
• Konsernivähennys vähennettäisiin emoyhtiön verotuksessa sinä verovuonna, kun tytäryhtiö on purettu.
• Konsernivähennyksenä voitaisiin vähentää enintään emoyhtiön elinkeinotoiminnan veronalaisen tuloksen määrä.
• Konsernivähennyksen edellytyksenä olisi vähintään yhdeksän kymmenesosan välitön omistusosuus ulkomaisesta tytäryhtiöstä. Omistusosuuden tulisi olla täyttynyt tappiovuoden alusta lukien.
• Konsernivähennyksen määrä laskettaisiin tytäryhtiön lopullisten tappioiden määrän perusteella. Ehdotetussa lainsäädännössä tappioita pidettäisiin lopullisina, kun tytäryhtiö tai mikään muu taho ei ole voinut eikä voi käyttää tappioita tytäryhtiön verotuksellisessa kotipaikassa tai muualla. Tappioiden lopullisuus edellyttäisi lisäksi, että tytäryhtiön toiminta on lopetettu ja tytäryhtiö on asetettu selvitystilaan. Tappioiden tulisi olla myös olemassa tytäryhtiön kotivaltion verolainsäädännön mukaan. Tappioiden lopullisuutena ei pidettäisi sitä, että ne ovat vanhentuneet tai ettei niitä saisi kotivaltion lainsäädännön mukaan käyttää. Kotimaisen emoyhtiön vastuulla olisi osoittaa tappioiden lopullisuus.
• Lopullisten tappioiden määrä laskettaisiin sekä Suomen että tytäryhtiön kotipaikan verolainsäädännön perusteella. Laskelma tehtäisiin verovuosikohtaisesti, ja tappiot laskettaisiin sekä tytäryhtiön viimeisen kokonaisen verovuoden lopussa että tytäryhtiön purkautumishetkellä. Konsernivähennyksen määrä olisi alin lasketuista määristä.

Lakiesityksessä olisi lisäksi erilliset säännökset konsernivähennystä pienentävistä määristä sekä myöhemmin ilmenneen tappioiden käyttömahdollisuuden ja jälkikäteisten muutosten vaikutuksesta konsernivähennykseen.

Arviointia vaikutuksista

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään käytännössä saattamaan Suomen lainsäädäntö EU:n lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaiseksi mahdollisimman pienin muutoksin ja kotimaista veropohjaa suojellen.

Esityksellä ei siten tulla merkittävästi laajentamaan käytettävissä olevien tappioiden määrää, sillä soveltamiskynnys on asetettu EU:n oikeuskäytännön tulkinnan myötä erittäin korkealle.”

Toisessa valtiossa syntyneiden tappioiden huomioiminen Suomen verotuksessa tulee jatkossakin olemaan poikkeuksellista. Toisaalta koska Euroopan unionin tuomiostuimen oikeuskäytäntökin jättää osan tosiseikoista tulkinnanvaraisiksi, jää nähtäväksi, miten ja mihin suuntaan Suomen kansallinen soveltamiskäytäntö kehittyy.