Hallitus esittää uutta lakia kansainvälisten veroriitojen ratkaisemiseksi

Lakiesitys sisältää direktiivin mukaisesti kaksiportaisen menettelyn: jäsenvaltioiden viranomaisten väliset neuvottelut ja välimiesmenettelyn. Jäsenvaltioiden viranomaisten väliset neuvottelut ovat ensisijainen keino verosopimukseen perustuvan riita-asian ratkaisemiseksi ja välimiesmenettely on vasta toissijaisesti käytettävissä oleva keino silloin, jos kiistaa ei ole saatu ratkaistua viranomaisten välisissä neuvotteluissa määräajan puitteissa.

Kansainvälisen verotuksen riita-asiassa on tyypillisesti kyse siitä, että samaa tuloa on verotettu kahteen kertaan eri valtioissa.

Jos kaksi valtiota on verottanut samaa tuloerää, verovelvollinen voi pyrkiä poistamaan kaksinkertaisen verotuksen hakemalla muutosta verotukseen. Jo nykyisellään verovelvollisella on käytössään erilaisia keinoja verotusta koskevien tulkintaerimielisyyksien ratkaisemiseksi, kuten keskinäinen sopimusmenettely (ns. MAP-prosessi) ja EU:n arbitraatioyleissopimukseen perustuva välimiesmenettely.

Positiivisia muutoksia verovelvollisten kannalta

OECD:n BEPS-projektin tuomat muutokset kansainvälisen verotuksen pelikenttään loivat painetta parantaa kansainväliseen verotukseen liittyvien riita-asioiden ratkaisua. On nimittäin odotettavissa, että valtioiden väliset tulkintaerimielisyydet vain kasvavat tulevaisuudessa. Lakiluonnos sisältääkin verovelvollisen kannalta useita muutoksia parempaan suuntaan.

Positiivista on, että uuden lain myötä riidanratkaisumenetelmät olisivat kattavammin kansainvälisten yritysten käytettävissä.

Ehdotuksen mukaan menetelmät soveltuisivat jatkossa laajemminkin yritysten kansainvälisiin veroriitoihin kuin vain siirtohinnoittelua koskeviin riitaisuuksiin.

Lakiesityksen mukaan verovelvollinen olisi myös oikeutettu saamaan korkoa maksunpannun veron palautuksesta. Suomessa maksuunpantu veronkorotus voitaisiin myös palauttaa. Riidanratkaisu laajenisi lisäksi luonnollisten henkilöiden kansainväliseen verotukseen.

Harmillista on, että lakiluonnoksen 14 § käytännössä rajoittaisi verovelvollisen muutoksenhakumahdollisuuksia ja edellyttäisi valintaa joko valtioiden välisen tai kansallisen muutoksenhakumenettelyn välillä. On selvää, että mikäli kyseinen rajoitus sisältyy myös lopulliseen lainsäädäntöön, verovelvollisten pitää jatkossa pystyä entistä tarkemmin analysoimaan mikä menettely soveltuu parhaiten kyseessä olevan riita-asian ratkaisuun. Tässä arvioinnissa meidän veroasiantuntijoina tulee hyödyntää kokemuksiamme lukuisista aiemmista riidanratkaisutapauksista asiakkaidemme avuksi.