Hallitusohjelman hitit ja hudit välillisen verotuksen näkökulmasta

Lupaus pitkän aikavälin politiikasta pitäköön sisällään myös verotuksen vakauden ja ennakoitavuuden. Hallitusohjelmassa luvattu kansallinen yhteistyöelin “muodostamaan tilannekuvaa ja seuraamaan kansainvälisen verotuksen kehitystä ja arvioimaan erilaisten ehdotusten vaikutuksia Suomelle” pitäisi miehittää poliitikkojen lisäksi osaavilla verotuksen asiantuntijoilla yrityksistä ja ministeriöstä sekä Verohallinnosta. Sillä hallitus lunastaisi verotuksessa lupauksensa tietopohjaisesta politiikasta.

Satojen miljoonien menetettyjen verotulojen menetykset syntyvät – jos ovat syntyäkseen – liiketoiminnan loppumisesta Suomesta, ei verojen välttelystä.

Hallitusohjelmassa luvataan lisätä verotuloja, siis kiristää verotusta 730 miljoonalla eurolla. Kiristykset näyttäisivät kohdistuvan kulutus- ja haittaveroihin, joilla pyritään ohjaamaan kulutusta ja tuotantoa vähäpäästöisempään ja terveempään suuntaan. Tämä pitää sisällään dilemman siitä, että tavoitteeseen pääseminen vähentää verotuloja: vaikka hallituksen esityksessä luvataan siirtää verotuksen painopistettä kulutus- ja haittaveroihin, kulutettavaa nettotuloa ei verotuksen keinoin olla kasvattamassa. Kulutusveroja kuitenkin kasvatetaan.

Harmaan talouden torjuntaan liittyvillä uudistuksilla tuskin vaikutusta verokertymään

Harmaan talouden torjunnalle varataan 20 miljoonan euron lisämääräraha, joka tehokkaasti käytettynä lisää suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Tästä on jo erinomaista näyttöä Verohallinnon data-analytiikkaosaajien erinomaisista tuloksista ulkomaisten verkkokauppojen vilpillisen toiminnan paljastamisessa. Kilpailu on tasapuolista, kun myyjät käyttävät Suomen korkeaa arvonlisäverokantaa riippumatta siitä, mistä tavara maahan tulee. Samalla tavalla muiden maahamme sijoittumattomien venkoilijoiden kimppuun.

Hybridin otsikon “Harmaan talouden ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunta sekä taloushallinnon digitalisaatio” alla hallitus esittelee myös tavoitteen yritysten taloushallinnon täydelliseen automatisointiin. Ohjelmassa esitetty pakollinen rakenteellisen sähköisen kuitin ja laskun käyttöön ottamisen yhteys otsikkoon on heikohko. Rakenteellinen verkkolasku tuli tietyissä tilanteissa pakolliseksi jo huhtikuun alusta, mutta jos pakollisuus aiotaan laajentaa koskemaan kaikkia laskuja Suomessa, yhtiöille on annettava tästä tietoa monta vuotta voimaantuloa aiemmin. Suurille ja keskisuurille yrityksille tämä ei ole edes haaste, koska heidän verkkolaskupenetraationsa on jo korkea.

Kun verkkolaskutuksen pullonkaulat ja tekninen epävarmuus operaattoreiden välillä on poistettu, tuskin kenelläkään on mitään tällaista uudistusta vastaan; kunhan sen kustannukset pienille yrityksille ei muodostu haasteeksi. Sähköisen kuitin käyttöönoton selvittämistä kannattaa varmasti jatkaa, kunhan mukana selvittelyssä ovat nimenomaan kaupat, jotka joutuvat tekemään sitä koskevat investoinnit.

Kun todistetusti nk. arvonlisäverovaje eli ero todellisen ja laskennallisen arvonlisäverokertymän välillä on Suomessa pieni eikä se ole kasvamassa, edellä mainitut uudistukset eivät tietenkään vaikuta verokertymään. Harmaan talouden aiheuttama vaje on sysimustaa eli kassan ohi myyntiä, siinä ei synny laskua tai kuittia sähköisenä eikä paperisena.

Tässä kohdin hallitusohjelmaan on kirjoitettu peräkkäin lauseita, joiden yhteyttä on vaikea hahmottaa. Nimittäin sähköisen rakenteellisen kuitin vaatimusta seuraa lause, jossa verottajalle mahdollistetaan lainsäädännölliset ja teknologiset keinot alustatalouden toimijoiden tietojen keräämiseen. Asioilla tuskin on välitöntä yhteyttä. Jos alustatalousautoilija jättää ajot ilmoittamatta, se tekee niin vaikka Verohallinnolla olisi teknologia vastaanottaa suoralla yhteydellä tiedot kuitista.

Esitäytetty arvonlisäveroilmoitus olisi tervetullut

Teknologisiin uudistuksiin varattu 30 miljoonaa olisi hyvä käyttää ensi sijassa OmaVeron ja tulorekisterin bugien korjaamiseen sekä analytiikan edelleen kehittämiseen – varsinkin jos direktiivi maksunvälittäjien tiedonantovelvollisuudesta saatetaan voimaan. Hallituksen ohjelmassa useassa paikassa mainittu laajennettu arvonlisäveroilmoituksen tietosisällön laajentaminen vaikuttaa hieman lillukanvarrelta. Asiahan on jo tällä hetkellä Verohallinnon toimivallassa eikä siihen erityisesti tarvita ohjelmajulistusta. Lisäksi sitä koskeva selvitys on aloitettu jo edellisen hallituksen kaudella. Jos laajennetulla tietosisällöllä viitataankin toisaalla mainittuun esitäytettyyn arvonlisäveroilmoitukseen ja sen edellyttämään reaaliaikaiseen yhteyteen verovelvollisten ja Verohallinnon välillä, sen voisi tuoda nopeasti esiin avoimesti.

Standardoitu verkkolasku ja e-kuitti mahdollistavat osaltaan reaaliaikaisen tai lähes reaaliaikaisen tiedonsiirron tai yhteyden. Harmaata taloutta se tuskin torjuu, mutta automatisoi ilmoitusmenettelyn ja mahdollistaa esitäytetyn arvonlisäveroilmoituksen. Se ilmeisesti vain poikkeustapauksissa vaatisi korjaamista, koska se tehtäisiin samoilla tiedoilla kuin verovelvollisella on. Tämä olisi merkittävä muutos yritysten taloushallinnolle ja Verohallinnolle.

Koska vastaavia muutoksia on rajoitetusti otettu käyttöön monissa valtioissa, olisi hyvä laittaa tavoiteajankohta tällaiseen järjestelmään siirtymiseksi, esimerkiksi vuosi 2026. Tällöin yrityksillä on aikaa valmistautua, Verohallinnolla on toimiva järjestelmä ja tiedämme, tuleeko EU:hun nk. lopullinen arvonlisäverojärjestelmä käyttöön.

Alv-järjestelmä muuttaisi arvonlisäverotuksen ajatusmallin kokonaan. Näin valvonta olisi reaaliaikaista ja verotarkastukset voitaisiin kohdistaa oikeaan harmaaseen talouteen eli rikolliseen toimintaan.

Kestävän kehityksen mahdollistavat uudistukset parantavat kilpailukykyä

Veropetosten torjunnan ja automatisoinnin lisäksi toinen iso alue hallitusohjelman välillisen verotuksen osioissa on kestävän kehityksen mahdollistavat uudistukset. Ohjelman mukaan energiatuotannon päästöohjausta lisätään poistamalla teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmä ja alentamalla II veroluokan sähköveroa kohti EU:n sallimaa minimitasoa. Tähän pyritään ohjelman mukaan kustannusneutraalisti, mitä se sitten tarkoittaakaan. Sama toistuu ohjelman kohdassa hiilineutraali Suomi. Tavoitteena on siis energiaverotuksen uudistuksen keinoin yhdessä päästökaupan kanssa tukea johdonmukaisesti etenemistä hiilineutraaliin kiertotalouteen.

Palautusjärjestelmä ja sähkön jakaminen veroluokkiin ovat molemmat Suomen kilpailukyvyn kannalta merkittäviä menettelyjä sähkön hinnoittelussa. Palautusjärjestelmä mahdollistaa paljon energiaa vaativan teollisuuden hinnan määräytymisen kilpailukykyiseksi verrokkimaihin nähden. II veroluokan sähkö on alennettu sähkövero kaikille valmistustoimintaa harjoittaville.

Suomen talouden kannalta päästökaupan kehittäminen vaikuttaisi paremmalta keinolta. Tällöin kilpailijamaat eivät pääsisi investointipäätösten teossa etulyöntiasemaan kevyemmällä verotuksella. Tähän nähden hallitusohjelmassa esiintyvä toteamus, että verotus ei ole tehokkain tapa ohjata kulutusta, vaikuttaa jotenkin absurdilta.

Ilahduttavaa hallitusohjelmassa on konesalien kaukolämpöverkkoon puskeman lauhdutusveden lämmittämiseen tarvittavan sähkön pääseminen II sähköveroluokkaan. Pääsemme kilpailemaan Ruotsin kanssa investoinneista, joissa olemme nyt hävinneet juuri veron verran.

Kiertotaloutta edistävät ajatukset uudesta pakkausverosta ja jätteenpolttoverosta jäänevät toteutuessaankin kertymältään vähäisiksi. Jäteveron nostaminen on aika paljon helpompaa ja ehkä todennäköistäkin. Luotettavana voidaan pitää myös lupausta fossiilisten polttoaineiden veronkorotuksesta. En löytänyt ohjelmasta mainintaa siitä, että oltaisiin suunnittelemassa liikenteen polttoaineverojen palautusjärjestelmää. Sellainen on monissa muissa korkeiden polttoaineverojen maassa käytössä.

“Päästöihin perustuva kulutusvero”-otsikon alla on luvattu kehittää avantgardistinen vero, joka perustuu elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arviointiin. Kulutustuotteiden arviointi oli yksinään jo vaativa tehtävä, mutta elinkaaripäästöjen laskeminen hyödykkeittäin vaikuttaa jopa ylivoimaiselta tehtävältä, jos huomioidaan, että veron pitäisi olla ennustettavissa ja perustua lakiin.

Mainitsenpa vielä sen, että täysin varmana pidän hallituksen lupaamaa kilpailukyvyn parannusta poistamalla verovapaus alle 22 euron postilähetyksiltä. Suomi on tunnollisesti saattanut EU:n direktiivit voimaan ja tämä direktiivi on laitettava täytäntöön hallituksen lupauksen mukaisesti vuonna 2021. Aikaistaminen on haastavaa, mutta toivottavaa.