PWC Uutishuone

Hyötyvätkö urheilijat mahdollisuudesta hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi 1.4.2019 alkaen?

Esiintyvillä taiteilijoilla, muilla julkisilla esiintyjillä ja urheilijoilla on mahdollisuus hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi 1.4.2019 alkaen saamistaan esiintymispalkkioista. Hakeutumismahdollisuus on tarkoitukseltaan erinomainen, ainakin taiteilijoille ja muille esiintyjille. Mutta mikä hyöty hakeutumisesta on urheilijalle?

Uuden lain mukaan hakeuduttaessa myynnistä maksetaan arvonlisäveroa alennetun 10 %:n verokannan mukaan ja toimintaa varten hankituista tavaroista ja palveluista voi vähentää arvonlisäveron, mikä on monissa tapauksissa 24 %. Usein hakeutuminen verovelvolliseksi on taloudellisesti kannattavaa, kun saatavat tulot ja toimintaa varten tehdyt hankinnat ovat riittävät.

Lakimuutos ja hakeutumismahdollisuus ei kosketa urheilijoita, joiden saamat palkkiot ja korvaukset ovat verotuksessa urheilijan palkkaa. Hakeutuminen ei yleensä koske siten esimerkiksi joukkuelajien urheilijoita.

Ennakkoperintälain 13 §:n mukainen palkkatulo ei ole vastiketta liiketoiminnan muodossa harjoitetusta myynnistä arvonlisäverolain mukaisesti, eikä siitä siten voi hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi.

Jos urheilijalle maksetaan esiintymispalkkiot työkorvauksena, näiden osalta hakeutuminen on mahdollista, jos korvaus on saatu esiintymisestä. Urheilijan esiintymisestä saatua palkkiota ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Oikeuskäytännössä esimerkiksi raviohjastajan vuokraaminen hevostallille on ollut urheilijan esityksen välittämistä ja siten sen kaltaiseen palveluun sovelletaan hakeutumismahdollisuutta.

Tulkinnallisempia ovat urheilukilpailujen palkinnot. Selvää on, että urheilukilpailuun osallistumisesta saatu palkkio on lain 45 §:ssä tarkoitettu urheilijan esityspalkkio.

Sen sijaan on ainakin tulkinnallista, onko kilpailussa saadulla palkinnolla (vastikkeella) sellaista yhteyttä urheilijan suoritukseen, että palkintoa voitaisiin pitää verollisen myynnin vastikkeena.

Euroopan unionin tuomioistuin päätyi tuomiossaan asiassa C-432/15 tulkintaan, että sijoituksen perusteella saatu palkinto ei ollut arvonlisäverotuksessa tarkoitettu vastike.

Tällöin tulee myös hankintojen sisältämien arvonlisäveron vähentämisen osalta huomioida, että vähennyskelpoista on ainoastaan arvonlisävero, joka kohdistuu verolliseen toimintaa, joko hakeutumisen perusteella tai muutoin. Muulla verollisella toiminnalla tarkoitetaan myyntiä, joka on jo tänä päivänä verollista eli esimerkiksi yhteistyösopimusten perusteella saadut mainoskorvaukset. Verottomaan toimintaan liittyvistä kuluista ei siis ole oikeutta vähennykseen arvonlisäverotuksessa. Tällöin osallistuminen kilpailuun, joissa osallistuja ei saa korvausta osallistumisestaan, ei ilmeisesti oikeuttaisi vähentämään osallistumisesta aiheutuneita kuluja.

Asia on merkittävä monille yksilölajien ammattilaisille kuten golffareille, tennispelaajille, purjehtijoille tai hevosurheilun ammattilaisille. Jokaisen kannattaa itse arvioida kokonaisuus, koska riittävän laajassa toiminnassa vaihtoehtona on myös toiminnan yhtiöittäminen. Uuden säännöksen soveltuminen valmentajiin tai erotuomareihin on myös tulkinnallista.