PWC Uutishuone

Itävalta julkaisi luonnoksen päivitetystä siirtohinnoitteluohjeesta

Itävallan valtiovarainministeriö  on julkaissut luonnoksen päivitetystä  siirtohinnoitteluohjeesta, jonka on tarkoitus korvata edellinen 10 vuotta vanha ohje. Päivitetyssä ohjeluonnoksessa on huomioitu Itävallan viimeisin oikeus- ja hallintokäytäntö sekä viimeisimmät OECD:n BEPS-hankkeen (Base Erosion and Profit Shifting) tulokset.

Lopullinen siirtohinnoitteluohje julkaistaan mahdollisesti maaliskuun 2021 loppuun mennessä ja se tulisi voimaan julkaisupäivästä lähtien. Voimaan tullessaan Itävallan päivitettyä siirtohinnoitteluohjetta voidaan soveltaa markkinaehtoisuuden arviointiin myös ennen ohjeen voimaantuloa tehtyihin liiketoimiin.

Päivitetty ohjeluonnos vastaa pitkälti OECD:n siirtohinnoitteluohjeita ja siinä on huomioitu myös OECD:n viimeisimmät rahoitusliiketoimia koskevat ohjeet. Luonnokseen sisältyy kuitenkin tietyiltä osin OECD:n siirtohinnoitteluohjeita tiukempia vaatimuksia. Siinä on myös sanamuotoja, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa tulkintaristiriitoja muiden maiden kanssa.

Päivitetyn ohjeen suurimmat vaikutukset liittyvät konsernin sisäisten liiketoimien määrittelyn, dokumentoinnin ja markkinaehtoisuuden seuraamista koskeviin tiukempiin kriteereihin, erityisesti konsernin sisäisten sopimusten sisällön sekä rahoitusliiketoimien ja aineetonta omaisuutta sisältävien liiketoimien analysoinnin ja dokumentoinnin osalta.

Päivitettyyn ohjeluonnokseen sisältyviä keskeisempiä asioita:

  • Konsernin sisäiset sopimukset huomioidaan ainoastaan, jos ne on laadittu asianmukaisesti, niiden sisältö on selkeä ja yksiselitteinen ja niissä on sovittu ehdoista, joista olisi sovittu myös riippumattomien osapuolten välillä. Sopimusehtoja tulee päivittää, mikäli liiketoiminnassa tapahtuu muutoksia.
  • Konsernin sisäiset rahoitusliiketoimet tulee dokumentoida huolellisesti. Vaikka Itävallan ohjeluonnos on pitkälti linjassa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa, ohjeluonnoksen painotuksissa ja muotoiluissa on joitakin eroja, jotka voivat tulevaisuudessa johtaa verokiistoihin. Esimerkiksi Itävallan ohjeluonnoksen sanamuodoista johtuen konserniyhtiöiden välinen velka voidaan jatkossa uudelleenluonnehtia omaksi pääomaksi, jos konsernin sisäinen sopimus on puutteellinen.
  • Aineettomaan omaisuuteen liittyen ohjeluonnos seuraa OECD:n siirtohinnoitteluohjeita ja esittelee mm. OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin sisältyvät DEMPE-toiminnot (Development, Enhancement, Maintenance, Protection, and Exploitation).
  • Vuoden lopussa tehtävät siirtohinnoitteluoikaisut hyväksytään vain jos seuraavat neljä kriteeriä täyttyvät: 1) hintojen asettamiseen liittyy merkittävää epävarmuutta 2) vuoden aikana on pyritty saavuttamaan markkinaehtoinen hinnoittelu (jatkuva seuranta) 3) hinnan määräytymiseen vaikuttavista tekijöistä on sovittu etukäteen sekä 4) oikaisun jälkeen tulos on markkinaehtoisen vaihteluvälin sisällä. Oletettavaa siten on, että markkinaehtoisen voittotason saavuttaminen pelkällä vuoden lopussa tehtävällä siirtohinnoitteluoikaisulla ei enää olisi Itävallassa mahdollista.
  • Alhaista lisäarvoa tuottavien palveluiden konsepti ja siihen liittyvät yksinkertaistetut dokumentointivaatimukset vastaavat OECD:n siirtohinnoitteluohjetta.
  • Ohjeluonnos velvoittaa liiketoiminettomarginaalimenetelmää (Transactional Net Margin Method, TNMM) sovellettaessa, että läpilaskutettavia eriä ei sisällytetä kustannuspohjaan. Tämä voi aiheuttaa käytännön haasteita taloudelliseen analyysiin, jossa vertaillaan konserniyhtiön tulosta verrokkiyhtiöiden tuloksiin, sillä verrokkiyhtiöille ei yleensä ole saatavilla riittäviä tietoja läpilaskutettavien erien eliminoimiseksi.
  • Ohjeluonnos luo pienille yhtiöille velvollisuuden siirtohinnoitteludokumentaation laatimiseen, vaikka yhtiö ei ylittäisi Itävallan siirtohinnoitteludokumentointia koskevassa lainsäädännössä olevaa 50 miljoonan euron olennaisuusrajaa.

Lue lisää PwC:n Tax Insights -julkaisusta