Jännitystä kentällä ja äänestyskopissa

Huikea hetki futiskesässä. Veikkausliiga palasi maaottelutauolta virkistävillä yllätyksillä. USAssa pelattavan Copa American kanssa samaan aikaan aloitetaan tänään pelaamaan vanhan mantereen jalkapalloherruudesta Ranskassa. Nykyisen mestarin Espanjan kirkkaimman loisteen hiivuttua ja muiden opittua pelaamaan pitkästyttävän pallonhallinnan mestareita vastaan pytylle on ottajia. Konemaisen vahvan Saksan ja kotijoukkue Ranskan lisäksi vihdoinkin kuningaslajin emämaan Englannin peli on sellaisessa kuosissa, jolla taistellaan vielä heinäkuun peleissäkin. Suomen maajoukkueen ex-päävalmentaja Hodgson vei joukkueensa karsinnan läpi tappioitta ja nyt sillä on pelaajia, jotka ovat isoissa rooleissa omissa seurajoukkueissaan. Englannin lohkovoitto ei olisi yllätys. Mukana jatkopeleihin lohkosta voi hyvinkin tulla toinen Yhdistyneen kuningaskunnan osa Wales, joka jättänee taakseen ainakin Slovakian.

Lohkovaiheen jälkeen välipäivinä riittääkin joukkueilla jännitettävää; Copa Americassa kun pelikaverit kuten Agueiro, Lamela, Coutinho tai Willian valioliigasta taistelevat finaalissa Amerikoiden paremmuudesta.

Kesäkuun 23. päivänä jännitys tiivistyy toisaalla kun Englannissa, Walesissa ja kisoihin osallistuvassa Pohjois-Irlannissa äänestetään Iso-Britannian jatkosta Euroopan unionissa. Kuusi EU:n ulkopuolista joukkuetta voi siis saada seurakseen kolme uutta joukkuetta – toisaalta ainakin Turkilla on pyrky liittyä unioniin. Vähintään yhtä paljon tulosta jännittänee 60 muiden kisajoukkueiden pelaajaa, joiden status Englannin valioliigan pelaajina muuttuu muukalaiseksi irtaantumisprosessin jälkeen, jos kansa päättää “leave”.

Esimerkiksi viime viikolla Suomea vastaan tasapelin sinnitellyllä Belgialla on Valioliigassa 12 pelaajaa, jotka irtaantumiseen jälkeen menettäisivät EU-kansalaisen statuksen ja pelipaikka olisi taitojen ja joukkueeseen sopivuuden lisäksi maahanmuuttoviranomaisen myöntämän työluvan takana.

Kansanäänestyksen molemmat osapuolet ovat surutta käyttäneet jalkapallon tulevaisuutta saarivaltiossa vaaliaseenaan ilman että kukaan oikeasti tietää irtaantumisen seurauksista. Englantia ei irtaantumisen jälkeen sitoisi joukkueurheilijoiden vapaan liikkuvuuden peruskivi eli EU-tuomioistuimen Bosman-päätös. Eikä sitoisi mikään muukaan EU-tuomioistuimen päätös, EU:n asetus tai direktiivi. Toisaalta myöskään isobritannialaisia yhtiöitä ei suojaisi esimerkiksi emo-tytäryhtiö-direktiivin kahdenkertaisen verotuksen kielto.

Onko jalkapallo merkittävä osa äänestystä ja kampanjaa? Ainakin osapuolet näyttävät uskovan niin. “Leave”-puolue järjestää ilmaisen arvonnan EM-kisojen kaikkien otteluiden lopputuloksesta. Kaikkien ottelujen lopputuloksen oikein arvannut voittaa 50 miljoonaa puntaa; summan, joka EU-vastustajien laskelmien mukaan vastaa Iso-Britannian päivittäistä rahoitusta muille EU-maille. Eilen torstaina BBC:n mukaan tilanne oli prosenteissa 43–42 säilymisen puolesta. Ei ole liioiteltua sanoa, että jalkapallolle sykkivässä maassa Englannin, Pohjois-Irlannin ja jopa piskuisen Walesin tai sen suuren pelaajan Gareth Balen menestys alkulohkossa vaikuttaa äänestämiseen.

Toinen asia on, miten se vaikuttaa. Jaksavatko vaaleihin rekisteröityneetkään äänestäjät pettymykseltään raahautua vaaliuurnille tai ehtivätkö juhlinnaltaan? Olisiko muutoshalukkuus pataan tullessa niin kovaa, että äänestämällä eroamisen puolesta saisi edes jotain muutosta Englannin sateisen kesän harmauteen? Riippuuko äänestäjien fiilis siitä meneekö Englanti jatkoon lohkoykkösenä vai jatkaako säälistä parhaiden kolmosten joukossa? Jos isobritannialaiset eivät voita lohkoa, sen tekee Venäjä. Vaikuttaako se miten naapurivaltio Irlanti pärjää kisoissa? Viitsiikö sitä jatkaa samassa liitossa jalkapallokone Saksan kanssa, kun se voittaa tylsissä otteluissa vastustajansa viime hetken maalilla? Onko suuren voiton hetkellä itsevarmuus niin huipussaan, että voi jättää unionin vai onko silloin kiva jäädä pullistelemaan paremmuudellaan? Todennäköisesti ei ole yhtä vastausta.

Yhtä vähän kun jalkapallomenestyksen vaikutuksesta, voimme arvata verotuksen vaikutuksesta äänestäjän käyttäytymiseen. Vaikka sisämarkkinoiden syntyä voidaan pitää EU:n yhtenä merkittävimmistä saavutuksista, iso osa englantilaisista yrityksistä täyttelee mieluummin tulli-ilmoituksia kuin yhteenvetoilmoituksia HMRC:lle (HM Revenue & Customs). Intrastateista ja muista listoista päästäisiin eroon EU:ssa. Outoa mutta tutkittua.

Todennäköisesti sekä pitkälle EU:ssa harmonisoitu välillinen verotus että tuloverotus säilyisivät Iso-Britanniassa ennallaan, mutta näennäinen riippumattomuus Euroopan unionin parlamentista, komissiosta ja tuomioistuimesta voi silti olla joillekin äänestäjille ratkaisevaa. Mikään Iso-Britannian ulkopuolelta ei pakottaisi ottamaan huomioon rahoitusalan sääntelyä, kiellettyjä valtiontukia tai arvonlisäverovelvollisuuden alarajoja.

Suomalaisille yhtiöille ja kansalaisille Iso-Britannian eroaminen EU:sta ei olisi ainakaan hyvästä. Kuudenneksi suurimman kauppakumppanin kanssa olisi helpompi toimia yhteisillä säännöillä. Toivottavasti englantilaisäänestäjät muistavat Liverpoolin kannatuslaulun sanat “you’ll never walk alone”.

Hyvä esimerkki pienten asioiden merkityksestä on naisten saniteettituotteiden arvonlisäverotus. David Cameron lupasi muutama kuukausi sitten tuotteille 0 %:n arvonlisäveron. Hanke ei ole edennyt EU:ssa, ja kansa vaatii hallitusta vastuuseen lupausten rikkomisesta. Pienet mutta henkilökohtaisesti tärkeät asiat ratkaisevat niin futiskentällä kuin kansanäänestyksessäkin.