Kaksinkertaisen verotuksen kehitystrendejä

Suomessa on viimeaikoina keskusteltu paljon verotarkastuksissa tehdyistä suurista lisäyksistä ja siitä, ovatko verotarkastajien toimet olleet oikeita. Käyty keskustelu on yksi osoitus siitä, että Suomessa on entistä enemmän kaksinkertaisen verotuksen tapauksia ja veroriitoja ratkaistaan yhä useammin sekä oikeudenkäynneissä että keskinäisissä sopimusmenettelyissä ja arbitraatioissa.

OECD ja EU tilastoivat molemmat jäsenvaltioidensa raportoimia kaksinkertaisen verotuksen tapauksia. Näiden tilastojen ero on siinä, että EU tilastoi ainoastaan siirtohinnoitteluun liittyviä tapauksia, kun taas OECD tilastoi myös muusta kuin siirtohinnoittelusta johtuvia kaksinkertaisen verotuksen asioita. Näiden tilastojen perusteella kansainvälinen kehitys on ollut selvä jo usean vuoden ajan: kaksinkertaisen verotuksen tapaukset ovat kasvussa vuodesta toiseen. EU:n julkaiseman viimeisimmän tilaston mukaan siirtohinnoittelusta johtuvien keskinäisten sopimusmenettelyjen määrä kasvoi keskimäärin 15 prosentilla, joskin maakohtaiset erot olivat suuria. Ruotsin, Suomen ja Tanskan osalta tapausmäärien kasvu oli nopeampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että yritykset eivät pidä verotarkastuksissa tehtyjä ratkaisuja aina oikeina, vaan ovat valmiita hakemaan ratkaisua asiaan keskinäisessä sopimusmenettelyssä ja arbitraatiossa.

EU:n arbitraatiosopimus ja verosopimukset ovat soveltamisalaltaan ja maantieteelliseltä ulottuvuudeltaan erilaisia. Verosopimuksia sovelletaan sopijakumppaneiden kesken ja arbitraatiosopimusta sovelletaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kesken. Riitojen ratkaisumekanismi on niissä erilainen. EU:n arbitraatiosopimus sisältää mahdollisuuden arbitraatiotoimikunnassa tapahtuvaan valtioiden väliseen sovitteluun, joka johtaa siirtohinnoittelusta aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen. OECD:n malliverosopimuksen 25 artikla sisältää mahdollisuuden ottaa verosopimuksiin mukaan arbitraatiolausekkeen. Ainoastaan harvat OECD:n jäsenvaltiot ovat käyttäneet hyväkseen tätä mahdollisuutta. Suomen verosopimuksissa riitojen ratkaisumekanismi perustuu keskinäiseen sopimusmenettelyyn eikä niihin ole otettu arbitraatiota mahdollistavaa sopimuskohtaa. Arbitraatiolausekkeen puuttuminen verosopimuksesta on yrityksen kannalta merkittävä puute. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa valtiot eivät pysty sopimaan kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, mikä johtaa sen voimaan jäämiseen.

OECD:n piirissä valmistelussa olevalla BEPS-hankkeella on merkitystä kansainvälisille yrityksille, koska on odotettavissa, että hankkeen toimenpiteiden seurauksena kansainvälinen kaksinkertainen verotus ja siitä aiheutuvat riitaisuudet tulevat lisääntymään. Yhtenä BEPSin toimenpiteenä on ollut verosopimuksiin liittyvän riitojen ratkaisumekanismin tehostaminen. Kansainvälisesti toimivien yritysten kannalta oikeusvarmuus ja verokohtelun ennakoitavuus ovat tärkeitä arvoja. BEPS-toimenpiteiden lisätessä veroviranomaisten mahdollisuuksia puuttua liiketoimien verokohteluun on tärkeää, että vastaavasti keskinäisestä sopimusmenettelystä kehitetään tehokas veroriitojen ratkaisumekanismi. OECD:n joulukuussa 2014 julkaiseman keskustelualoitteen mukaan tätä tavoitetta ei olla saavuttamassa. Yhtenä syynä tähän on se, että OECD:n jäsenvaltioilla ei ole ollut halukkuutta sopia yleisen ja pakollisen arbitraatiomenettelyn ottamisesta osaksi keskinäistä sopimusmenettelyä. Muut keskusteluluonnoksessa esitetyt kehittämisehdotukset ovat luonteeltaan teknisiä ja niillä ei ole suurta vaikutusta veroriitojen ratkaisuprosessin tehostumiseen.

Verosopimusten keskinäisen sopimusmenettelyn jäädessä nykyisen kaltaiseksi, jolloin viranomaisilla on ainoastaan neuvotteluvelvollisuus, mutta ei ratkaisupakkoa, tullaan todennäköisesti useammin näkemään tilanteita, joissa viranomaiset eivät pääse sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta ja joka siten jää voimaan.

Miten kansainvälisesti toimivat yritykset voivat varautua edellä kuvattuun BEPSin jälkeiseen tilanteeseen? Näemme tässä kaksi vaihtoehtoista toimintalinjaa. Toisaalta siirtohinnoittelun piirissä ennakkohinnoittelusopimuksen (Advance Pricing Agreement, APA) hyväksikäyttö ennalta ehkäisee veroriitoja. Tilanteissa joissa APA-sopimusta ei ole mahdollista tehdä, yrityksillä olisi hyvä olla tarkkaan mietitty veropuolustusstrategia, johon sisältyy yritykselle sopiva malli veroriitojen ratkaisemiseksi.