PWC Uutishuone

Keskusverolautakunnalta päätöksiä verottomasta ja verollisesta kiinteistön vuokrauksesta

KVL:n ennakkoratkaisujen mukaan varastointipalveluja, jossa asiakas ei saa hallintaoikeutta tiettyyn varastotilaan, ja majoituspalveluja, jossa asunnon päivä-, viikko- tai kuukausihintaan sisältyy myös muita palveluja, ei katsota kiinteistön käyttöoikeuden luovutukseksi. Palvelut ovat arvonlisäverollisia ja myyjällä on oikeus vähentää kustannuksia, kuten kiinteistöinvestointeihin liittyvä arvonlisävero.

KVL katsoi ennakkoratkaisussa 38/2017, että varastointipalvelu, jossa asiakas ei saa käyttöoikeutta nimenomaisesti määriteltyyn tilaan siten, että hän voi sulkea muut tämän oikeuden ulkopuolelle, on arvonlisäverollinen palvelu. Kyse ei siten ole verottomasta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta vaan verollisesta palvelusta.

A Oy tarjosi kahdenlaisia varastointiin liittyviä palveluja. Kokonaispalvelukonseptissa asiakas varasi palvelun, A Oy haki varastoitavat tavarat asiakkaan ilmoittamasta paikasta ja varastoi ne käytössään oleviin tiloihin. Varastoinnin päätyttyä A Oy toimitti tavarat asiakkaan ilmoittamaan paikkaan. Itsepalvelukonseptissa asiakas sai kulkuoikeuden varastoon ja kuljetti tavarat itse sinne. A Oy varasi itselleen oikeuden tavaroiden siirtämiseen varastoinnin aikana, jos A Oy katsoi sen varastointitilojen käytön kannalta tarpeelliseksi. Kummassakin palvelussa palvelun hinta määräytyi varastoitavien tavaroiden määrän (kuutioiden) perusteella.

KVL katsoi ennakkoratkaisussaan 41/2017, että huoneistojen luovuttaminen oli arvonlisäverollista majoitustoimintaa eikä verotonta asuntojen vuokrausta. Sopimukseen sisältyi majoituksen lisäksi muita palveluja. Majoitussopimusta ei erikseen irtisanottu vaan se päättyi sopimuskauden päättyessä. Majoittuja saattoi myös valita, että sopimusta jatkettiin uudella sopimuskaudella automaattisesti, jollei majoittuja etukäteen ilmoittanut, ettei tule enää jatkamaan majoitusta.

Asunnot olivat kalustettuja ja niiden hintaan sisältyi sähkö, lämpö, vesi, laajakaista ja vakuutus. Majoituksen yhteydessä yhtiö tarjosi oheispalveluina vastaanottopalvelut, ravintolapalvelut, aulan lounge-palvelut, työskentely- ja neuvontahuoneet, kuntosalin ja kuntohuoneen, SPA-osaston, yhteiskäyttöisen keittiön ja ruokailuhuoneen. A:lta vuokrattuihin huoneistoihin sovellettiin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettua lakia.

KVL katsoi, että yhtiön toiminta ei ollut pelkkää passiivista tilojen luovuttamista. Tällöin majoituksen kestolla ei ollut yhtiön toiminnan kannalta ratkaisevaa merkitystä. Majoitukset olivat tilapäisiä, vaikka ne eivät olleet lyhytaikaisia.

Palvelujen käsitteleminen arvonlisäverollisena mahdollistaa sen, että palvelujen myyjä voi vähentää toimintaan liittyviin kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron.

Molemmat ennakkoratkaisut ovat lainvoimaisia.