- Aiheet
KHO: Ansiotulona verotettuja eläkevakuutusmaksuja ei tule käsitellä veronalaisena tulona kahteen kertaan
Korkein hallinto-oikeus katsoi 18.11.2020 antamassaan vuosikirjapäätöksessä KHO 2020:120, että eläkevakuutusyhtiön verovelvolliselle maksama eläke on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa hänen veronalaisena ansiotulonaan jo huomioituja eläkemaksuja. PwC toimi verovelvollisen asiamiehenä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Tapauksen aikaisemmassa vaiheessa yhtiön ottama ryhmäeläkevakuutus oli verotarkastuksen perusteella katsottu työnantajan maksamaksi vapaaehtoiseksi yksilölliseksi eläkevakuutukseksi. Toisin kuin ryhmäeläkevakuutuksen kohdalla, yksilöllisessä eläkevakuutuksessa työnantajan suorittamat eläkevakuutusmaksut pääosin katsotaan työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi. Nyt annetussa päätöksessä oli kyse siitä, luetaanko veronalaisena ansiotulona käsiteltyjen
vakuutusmaksujen perusteella maksettava eläke uudelleen verovelvollisen ansiotuloksi, kun eläkettä myöhemmin nostetaan vakuutuksesta. Sekä Verohallinto että Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoivat, että näin tulisi tehdä, vaikka se käytännössä johtaisi saman suorituksen verottamiseen työntekijän ansiotulona kahteen kertaan.
Samaa tuloa ei tule verottaa kahteen kertaan
KHO myönsi asiassa valitusluvan ja hyväksyi verovelvollisen valituksen. Kun vakuutusyhtiö maksaa ryhmäeläkevakuutuksen nojalla verovelvolliselle eläkettä, kyse on KHO:n mukaan vakuutusmaksujen määrään saakka varoista, jotka on jo otettu veronalaisina ansiotuloina verovelvollisen tuloverotuksessa huomioon. KHO katsoi, että verovelvollisen ei tältä osin katsota saavan uutta veronalaista tuloa, vaikka eläketulon verottamista koskevan lain sanamuodon mukaan eläke tulisikin käsitellä verovelvollisen veronalaisena tulona. Käytännössä samaa tuloa ei siis tule verottaa kahteen kertaan.
Ratkaisu vahvistaa aiemman päätöksen KHO 2018:37 mukaisen linjauksen, jonka perusteella eläke katsotaan veronalaiseksi tuloksi vain siltä osin, kuin eläke ylittää veronalaiseksi tuloksi katsottujen työnantajan ryhmäeläkevakuutukseen maksamien vakuutusmaksujen määrän. Lue lisää kyseisestä ratkaisusta aikaisemmasta uutisestamme KHO:lta eläkevakuutusmaksuihin liittyviä päätöksiä.
KHO:n nyt antaman ratkaisun KHO 2020:120 perusteella asiaa tulee arvioida samalla tavalla muissakin vastaavissa tapauksissa, eikä ratkaisun KHO 2018:37 oikeusohje rajoitu pelkästään kyseisen tapauksen mukaiseen irtisanomistilanteessa tai muissa vastaavissa olosuhteissa maksettuun työsuhteeseen liittyvään korvaukseen.
Merkitystä ei siis myöskään ole sillä, onko ryhmäeläkevakuutukseen maksetut
eläkevakuutusmaksut katsottu jälkikäteisessä tarkastelussa palkan sijaan maksetuiksi suorituksiksi (kuten tapauksessa KHO 2018:37) vai onko maksut katsottu vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen suorituksina ansiotuloiksi, kuten nyt ratkaistussa tapauksessa. Ratkaisun KHO 2020:120 linjauksen tulisi tältä osin muuttaa Verohallinnon omaksumaa ratkaisukäytäntöä.
Avustamme mielellämme, jos sinulla herää kysymyksiä tai esimerkiksi tarvetta oikaista verotusta aiemmilta vuosilta tämän oikeustapauksen johdosta.