- Aiheet
KHO asettui verovelvollisten puolelle merkittävässä siirtohinnoittelua koskevassa päätöksessä
Korkein hallinto-oikeus antoi 18.12.2018 merkittävän siirtohinnoittelua koskevan päätöksen (KHO 2018:173). Tämä oli jo kolmas siirtohinnoittelua koskeva vuosikirjapäätös reilun vuoden sisään.
Tässä tuoreimmassa päätöksessä oli kyse siitä, että Verohallinto oli oikaissut kahden verovelvollisen verotusta niiden vahingoksi vedoten siihen, että liiketoimien markkinaehtoisuutta ei voitu vahvistaa verovelvollisten valitsemilla siirtohinnoittelumenetelmillä (markkinahintavertailumenetelmä ja jälleenmyyntihintamenetelmä). Verohallinnon mukaan liiketoimien markkinaehtoisuutta olisi tullut vahvistaa voitonjakamismenetelmää käyttäen.
Korkein hallinto-oikeus lähti arvioinnissaan siitä, että verovelvollinen saa valita minkä tahansa OECD:n siirtohinnoitteluohjeistuksissa mainituista menetelmistä, kunhan valinnassa huomioi näissä ohjeistuksissa esitettyjä näkökulmia.
Toisin kuin Verohallinto, korkein hallinto-oikeus katsoo, että verovelvollisten liiketoimien markkinaehtoisuus on voitu selvittää verovelvollisten valitsemilla menetelmillä. Korkein hallinto-oikeus antoi merkityksen muun muassa sille seikalle, että konsernin liiketoiminta ei ollut niin integroitunutta, että se olisi vaatinut voitonjakamismenetelmän soveltamista. Lisäksi oli myös identifioitu vertailukohde menetelmän soveltamisen tueksi.
Päätös vahvistaa verovelvollisten valinnanvapautta
Voimme olla tyytyväisiä korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Päätös vahvistaa erityisesti verovelvollisten valinnanvapautta ja on tärkeä muistutus siitä, että verovelvollisten valintoja tulee kunnioittaa tilanteissa, joissa niihin löytyy tukea OECD:n siirtohinnoitteluohjeistuksissa.
Näin ollen Verohallinto ei voi rangaista verovelvollisia pelkästään sen takia, että se on verovelvollisten kanssa eri mieltä OECD ohjeistusten soveltamisesta.
Olen myös todella tyytyväinen, että korkein hallinto-oikeus painotti tässä päätöksessä sitä, että on sovellettava niitä OECD:n ohjeistuksia, jotka olivat voimassa kyseisinä verovuosina. Tämä toteamus on merkittävä ottaen huomioon OECD:n ohjeistuksiin vuonna 2017 tehdyt laajahkot muutokset. Nämä muutokset eivät tämän ratkaisun perustelujen mukaan ole sovellettavissa ennen vuotta 2017 tapahtuneisiin liiketoimiin.