KHO muutti mieltään laskumerkintöjen vaikutuksesta palvelun arvonlisäverokäsittelyyn

A Oy:n lääkärikeskuksissa toimi lääkäreitä itsenäisinä ammatinharjoittajina. A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien palkkiot asiakkailta ammatinharjoittajalääkärien nimissä ja lukuun samalla laskulla lääkärikeskuksen oman myynnin kanssa. Laskuille oli merkitty kunkin ammatinharjoittajalääkärin yksilöintitiedot, kuten nimi, osoite ja y-tunnus sekä lisäksi arvonlisäveroerittely. KHO katsoi, että A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien palvelumyynnit näiden puolesta ja nimissä, eli myynnit eivät olleet A Oy:n myyntejä eikä sen ollut suoritettava arvonlisäveroa asiakkaalta lääkärin puolesta laskutettavasta palvelusta.

KHO:n aiemmin samasta asiasta antamassa päätöksessä KHO 14.11.2017 T 5909 KHO katsoi, että lääkärikeskus oli palvelun myyjä myös ammatinharjoittajan tuottaman palvelun osalta. Päätöksen mukaan keskivertokuluttaja mielsi ostavansa palvelukokonaisuuden lääkärikeskukselta. Laskumerkinnöillä ei katsottu olevan palvelun arvonlisäverokäsittelyn kannalta merkitystä.

Tuoreessa vuosikirjapäätöksessä laskumerkintöjen merkitys kasvaa huomattavasti verrattuna aiempaan päätökseen.

KHO:n viimeisimmässä päätöksessä oli kyse myös A Oy omien myyntien arvonlisäverokäsittelystä. A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien suorittamiin esteettisen kirurgian toimenpiteisiin tulevilta asiakkailta poliklinikkamaksun, laitosmaksun, palkkion laboratorio- ja röntgenpalveluista, anestesialääkärin palvelut sekä kulut muista hoidon yhteydessä luovutetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista. Kun palvelut ja tarvikkeiden luovutukset suoritettiin arvonlisäverollista esteettistä kirurgista toimenpidettä varten, ne eivät liittyneet arvonlisäverottomaan terveyden- ja sairaanhoitoon, joten A Oy:n oli suoritettava asiakkailta omissa nimissään ja lukuun perimistään vastikkeista arvonlisäveroa.

KHO:n vuosikirjaratkaisu kumosi osittain A Oy:n KVL:ltä aiemmin saaman ennakkoratkaisun 57/2017. Merkittävä osa ennakkoratkaisulla ratkaistuista asioista jäi KVL:n ennakkoratkaisun varaan, koska niistä ei valitettu KHO:een. KVL:n ennakkoratkaisun mukaan:

• Työterveyshuollon kiinteän perusmaksun ja kuukausimaksun arvonlisäverokäsittely katsottiin määräytyvän sen perusteella, minkä palvelun suorittamisesta perusmaksu tai kuukausimaksu oli vastiketta. Yleismaksu ja työterveyshuollon palvelumaksu muodostivat yhden kokonaisuuden, joka oli vastiketta verottomasta terveyden- ja sairaanhoidosta.
• Osana työterveyspalvelua suoritettavat suunnatut työpaikkaselvitykset työpaikkakäynteineen olivat verottomia silloin, kun palvelut suoritti terveydenhuollon ammattihenkilö. Selvityksen yhteydessä luovutettavat mittaukset, kartoitukset ja muut selvitykset myytiin osana verotonta työpaikkaselvitykseen liittyvää palvelua, eikä erillisenä itsenäisenä toimintona. Ennakkoratkaisu vastaa tältä osin KHO:n aiempaa vuosikirjapäätöstä KHO:2016:126. Sen sijaan sellaisia työterveyspsykologien ja -fysioterapeuttien suorittamia työyhteisöselvityksiä, jotka on hinnoiteltu ja laskutettu varsinaisista työterveyspalveluista erikseen, ei ole pidetty arvonlisäverottomina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina (ks. KHO 2014:123).
• Lääkärinlausuntojen antaminen oli verotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua.
• Kävelytesti tai työhyvinvointikartoitus, joka myytiin osana työntekijän terveydentilan määrittämiseen liittyvää palvelua, oli osa verotonta terveydentilan määritystä.
• Terveydenhuollon ammattihenkilön arviointiin hoidon tarpeesta perustuva asiakkaiden yksilö- tai pienryhmäterapia oli arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua.