KHO: Sopimukseen perustuvan tappion korvaamisesta ei makseta arvonlisäveroa

D:n kaupunki ja B ry omistivat kilpailun järjestämiseen liittyvät taloudelliset oikeudet. Ne olivat tehneet C ry:n, E Oy:n ja A Oy:n yhteistyösopimuksen, jonka mukaan sopimuksen muut osapuolet luovuttivat A Oy:lle kilpailuihin liittyvät taloudelliset oikeudet ja A Oy toteutti nämä kilpailut. A Oy:lle luovutetut taloudelliset oikeudet mahdollistivat muun ohella pääsylippujen ja oheistuotteiden myymisen sekä televisiointi- ja markkinointikorvausten perimisen. B ry sitoutui korvaamaan A Oy:lle kilpailujen järjestämisestä mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset tappiot. Vastaavasti, jos kisat olisivat olleet voitolliset, A Oy oli sitoutunut maksamaan ko. voiton B ry:lle.

KHO totesi, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verollisuuden edellytyksenä on, että palvelujen suorituksen ja verovelvollisen saaman vastikkeen välillä on suora yhteys. Tällainen suora yhteys muodostuu, kun palvelun suorittajan ja vastaanottajan välillä on oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia, ja palvelun suorittajan saama korvaus on todellinen vastasuoritus vastaanottajan saamasta palvelusta.

KHO totesi, että tässä tapauksessa ei ollut osoitettavissa sellaista A Oy:n B ry:n hyväksi suorittamaa palvelua, jonka todellisena vastasuorituksena tappionkorvausta voitaisiin pitää. Tappionkorvaus ei siten ollut vastiketta palvelun myynnistä vaan arvonlisäverolain soveltamisalaan kuulumaton rahoituksellinen erä.

KHO:n päätös on merkittävä. Vastaavilla perusteilla voitaisiin myös siirtohintaoikaisut katsoa verottomiksi, rahoituksellisiksi eriksi. Tällainen tulkinta edellyttää kuitenkin aina kyseisen tilanteen tarkkaa arviointia eri valtioissa.