KHO: Varojenjakoa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta oli pidettävä verosopimuksissa tarkoitettuna osinkona

Keskusverolautakunta oli aiemmin käsitellyt asian ja linjannut ennakkoratkaisussaan, että koska tuloverolain (33 a §) mukaan osakeyhtiölain (13 luvun 1 §) tarkoittamaa julkisesti noteeratun yhtiön varojenjakoa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta pidetään kansallisten säännösten mukaisesti osinkona, sitä tulee pitää osinkona myös verosopimuksia sovellettaessa.

Keskusverolautakunta perusteli päätöstään muun muassa sillä, että OECD:n malliverosopimuksessa (johon kaikki tapaukseen liittyneet verosopimukset pohjautuivat) osingoksi luetaan voitonjaon lisäksi myös muita yhtiön osakkeenomistajilleen tekemiä suorituksia, ja että malliverosopimuksen kommentaarin mukaan artiklan mukaista verokohtelua sovelletaan niissä tilanteissa, kun suorituksen maksavan yhtiön asuinvaltio kohtelee suoritusta sisäisessä lainsäädännössään osinkona. Suomen sisäinen verolainsäädäntö ohjaa siis tältä osin myös verosopimusten tulkintaa.

Keskusverolautakunta kuitenkin huomautti, että OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin mukaan niissä tilanteissa, joissa suoritus vähentää osakkeenomistajan oikeuksia yhtiössä, sitä ei tule kohdella osinkona.

Yhtiö argumentoikin valituksessaan KHO:lle, että vapaan oman pääoman rahastosta suoritettu varojenjako (pääoman palautus) heikentää osakkeenomistajien asemaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää osinkona. Keskusverolautakunta sekä veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin katsoivat, että tällainen varojenjako ei vaikuta mitenkään yhtiön osakkeenomistajan oikeuksiin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen asiassa ja lausui, ettei keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiselle ollut perusteita. Asiassa ei myöskään ollut annettava merkitystä sille, että Suomen osinkoverotusta koskevien säännösten soveltamisalaa oli laajennettu tapaukseen liittyneiden verosopimusten solmimisen jälkeen.