PwC Suomi on nimittänyt kolme uutta, kokenutta asiantuntijaa eri tehtäviin. Daniel Pasternack Daniel Pasternack (KTT) on nimitetty 12.8.2024 alkaen Senior Advisoriksi PwC Suomen Advisory-liiketoimintaan, jossa hän keskittyy erityisesti pankki- ja rahoitussektorin asiakkuuksiin sekä perheiden sijoitusyrityksiin. Daniel on erittäin kokenut Financial Services -toimialan ammattilainen ja tehnyt mittavan uran suomalaisessa varainhoitosektorissa useassa eri yrityksessä, viimeisimpänä Evlillä ja...

PwC Suomelle kaksi uutta partneria ja Senior Advisor

Vastoin yleistä käsitystä suomalaiset listayhtiöt ostavat verrattain paljon ulkomaalaisia yrityksiä, paljastaa PwC:n tuore selvitys. Suomalaisten listayhtiöiden vuosina 2018–2024 tekemiä yrityskauppoja analysoiva selvitys osoittaa, että miltei puolet hankinnoista tehtiin kotimaan rajojen ulkopuolelta. Nämä hankinnat olivat myös kauppahinnaltaan arvokkaampia kuin paikalliset yritysostot. PwC:n Nasdaq Helsingin listayhtiöiden yritysostoja tarkasteleva selvitys osoittaa, että yrityskaupoista kappalemääräisesti laskettuna hieman alle puolet...

PwC:n selvitys paljastaa: Suomalaiset listayhtiöt shoppailevat ahkerasti ulkomailla

Suomi paransi merkittävästi sijoitustaan PwC:n nuorisotyöllisyysindeksissä ja nousi vuodesta 2022 seitsemän sijaa. Suomi sijoittuu vertailussa mukana olleista 38 OECD-maasta sijalle 15. Indeksin kärkipaikalle ylsi Alankomaat. Suomen sijoitus PwC:n globaalissa Youth Employment Index -selvityksessä koheni tänä vuonna merkittävästi, kun se nousi vertailun sijalle 15. Muista Pohjoismaista parhaiten menestyi Islanti, joka on vertailussa kolmen parhaan maan joukossa....

Suomi nuorisotyöllisyydessä 15 parhaan OECD-maan joukkoon – Alankomaat, Sveitsi ja Islanti PwC:n indeksin kärjessä

Polttoaineiden jakeluun kohdistuva päästökauppa (ETS2) on uusi, EU:n yhteinen päästökauppavelvoite fossiilisia polttoaineita jakeleville, valmisteverovelvollisille toimijoille. Jakelijoiden päästökauppa aiheuttaa uusia viranomaisvelvoitteita toimijoille, joilla on energiatuotteisiin liittyviä valmisteverorekisteröintejä. Velvoite koskee nestemäisiä ja kaasumaisia, fossiilisia polttoaineita. Toimijoiden tulee rekisteröityä ja aloittaa raportointi Energiavirastolle vuoden 2025 alkupuoliskolla. Mikä on ETS2? Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistelemassa uutta lakia fossiilisen polttoaineen...

Polttoainejakelijoiden päästökaupasta lisävelvoitteita valmisteverolupien haltijoille

Vaikka Suomen lainsäädäntö ei tunne trusteja, monessa maassa ne ovat tavallinen väline esimerkiksi perhevarallisuuden hallinnointiin. KHO:n tuoreen päätöksen mukaisesti varoja ei kuitenkaan voi luovuttaa trustiin ilman luovutusvoittoverotusta. Samalla tapaus osoittaa selvän sääntelyn puuttumisen ongelmat. Suomen verolainsäädäntö ei tunne trusteja, eikä se sisällä nimenomaisia trusteja koskevia säännöksiä. Oikeuskäytännössä harvat trusteja koskevat ratkaisut ovatkin siksi perustuneet tapauskohtaiseen...

Omaisuuden luovutus trustiin voi olla veronalainen luovutus

Monissa organisaatioissa perinteisen HR:n on korvannut jokin uudella, modernimmalla termillä kutsuttava toiminto, kuten People Operations tai People and Culture. Joissain yhteyksissä henkilöstöön liittyvistä toiminnoista puhutaan termillä “moderni HR” ikään kuin korostaen sitä, ettei kyse ole mistään pölyttyneestä viime vuosituhannelle jämähtäneestä osastosta tai vain nimensä mukaisesti henkilöstöresursseista. Henkilöstötoimintojen nimeämiseen liittyvä semantiikka osoittaa, että työelämä on muuttunut...

Tehokas ja tuottava HR – miten pysyä aallonharjalla?

Keskusverolautakunnan kesällä 2024 antamassa ennakkoratkaisussa KVL:2024/19 käsiteltiin siitä, voidaanko testamentilla muodostettu varallisuuskokonaisuus tai sukurahasto muuntaa säätiölaissa tarkoitetuksi sukusäätiöksi tuloverolain toimintamuodon muutoksia koskevien säännösten mukaisesti. Tuloverolain säännösten mukaan yritys voi muuttaa toimintamuotoaan niin sanottua jatkuvuusperiaatetta noudattaen, eli käytännössä ilman tuloveroseuraamuksia ja ilman että yrityksen katsottaisiin toimintamuodon muutoksen yhteydessä verotuksen näkökulmasta purkautuvan. Säännökset toimintamuodon muutoksista sisältyvät tuloverolain...

KVL: Testamentilla muodostetun sukurahaston muuttaminen sukusäätiöksi

Listaamattoman yhtiön osakkeiden omistaminen oman holdingyhtiön kautta suoran henkilökohtaisen omistuksen sijaan on usein järkevä ratkaisu. Verotuskäytännön muutokset avaavat tähän uusia toteuttamisvaihtoehtoja. Listaamattomien yhtiöiden omistajilta kuulee usein samankaltaisia kysymyksiä: Pitäisikö osakkeet omistaa suoraan omissa nimissä vai holdingyhtiön kautta? Jos jo toimivan yhtiön osakkeet tällä hetkellä omistetaan suoraan omissa nimissä, miten holdingyhtiömalliin siirtyminen olisi mahdollista toteuttaa tehokkaasti?...

Yhtiön omistus osakaskohtaisiin holdingyhtiöihin – uusia keinoja työkalupakkiin

Palkan ja työkorvauksen välinen rajanvetosääntely määrittää, voiko jotakin työtä tehdä oman yrityksen kautta palkatun työ- tai toimisuhteen sijaan. Yritysten virallisista, henkilökohtaisista hallintotehtävistä kertyvä kompensaatio on kuitenkin vero-oikeudellisesti aina henkilökohtaista palkkiota, jota ei voi laskuttaa. Verohallinto päivitti keväällä ohjettaan, joka ulottaa “verotuksen palkkavaatimuksen” myös joihinkin epävirallisiin johtotehtäviin, kuten yhdistyksen toiminnanjohtajaan tai säätiön asiamieheen. Tällä voi olla...

Verohallinto tarkensi kantaansa johtamistyön laskutukseen

Elokuussa 2024 astui voimaan maailman ensimmäinen kattava tekoälyä koskeva säädös, EU:n tekoälysäädös (EU AI Act). Sen täysimääräinen soveltaminen alkaa 2. elokuuta 2026, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten tiettyjä kieltoja, jotka tulevat voimaan jo kuuden kuukauden kuluttua. Turvallisuus ja perusoikeudet keskiössä Säädöksen tavoitteena on luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys tekoälyn riskien hallitsemiseksi. Säädös asettaa erityisiä ja laajoja...

EU:n tekoälysäädös astui voimaan – mitä seuraavaksi?

PwC:n Mikä ihmeen IFRS? -blogisarjan seitsemännessä osassa Juulia Malmelin käsittelee kesäloman jälkeiseen töihinpaluuseen liittyvää jännitystä. Vaikka kesäloma olisi kuinka virkistävä, töihinpaluuseen liittyy aina jonkinlaisia käynnistysvaikeuksia. Mikä toisi töissä samanlaista jännitystä kuin olympialaisten keihäs- tai moukarikarsinnat, tai jalkapallon EM-finaali? Varma vinkki päästä takaisin työmoodiin on tarttua IASB:n agendaan ja palautella mieliin, mitä kaikkea kivaa sieltä nyt lähikuukausille onkaan...

IFRS valokeilassa – Uusia mahdollisuuksia tilinpäätösraportoinnissa: takaisin sorvin äärellä

Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuun lopulla kaksi vuosikirjapäätöstä (KHO 2024:93 ja KHO 2024:94), jotka ottivat kantaa siihen, millaisissa olosuhteissa kaavamaista, perustason mukaista veronkorotusta voidaan alentaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä.  Mitä säännöt veronkorotuksista sanovat? Veronkorotus voidaan määrätä muun muassa tilanteessa, jossa yhtiön antamassa veroilmoituksessa on ollut virhe. Tuloverotuksessa niin sanottu perustason veronkorotus on yleensä kaksi...

KHO otti kantaa veronkorotuksen alentamiseen ja määräämättä jättämiseen

Etusivu

Verotus

Johtaminen ja vastuullisuus

Yrittäjyys

Juridiikka

Taloushallinto

Teknologia ja digitaalisuus

Strategy& -topics

Medialle

Tilaa uutiskirje

<h2><a href="http://kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1505119873984.html" target="_blank" rel="noopener noreferrer">KHO 2017:145</a>: KHO hyväksyi verovelvollisen valitseman liiketoimintamallin</h2>
Konsernissa oli käynnistetty hanke toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa varten (jäljempänä ERP-hanke) ja tätä varten konserniin oli perustettu uusi yhtiö. Perustettu yhtiö lisensoi ulkopuoliselta toimittajalta ERP-järjestelmän ja määritti ERP-järjestelmän vastaamaan konsernin tarpeita. Tämän jälkeen yhtiö tarjosi ERP-järjestelmää pilvipalveluna muille konserniyhtiöille ja laskutti konserniyhtiöiltä palvelumaksuja sitä mukaan, kun konserniyhtiöt ottivat järjestelmän käyttöönsä. Suuri osa kuluista syntyi järjestelmän perustamis- ja kehittämisvaiheessa. Yhtiö oli vähentänyt ERP-hankkeesta syntyneet kulut osittain vuosikuluna ja osittain aktivoinut ne taseeseen.
Verovuosilta 2005–2009 toimitetussa jälkiverotuksessa ja verotuksen oikaisussa oli katsottu yhtiön vahingoksi, että sen olisi tullut veloittaa järjestelmään kohdistuneet kulut konserniyhtiöiltä sitä mukaa kun ne olivat syntyneet, eikä vasta käyttöönoton yhteydessä. Asian aikaisemmassa käsittelyssä oli siis lähdetty siitä, että riippumattomat osapuolet eivät olisi järjestäneet ERP-hanketta verovelvollisen valitsemalla tavalla.
KHO viittaa perusteluissaan tapaukseen 2014:119 ja toteaa, että voimassa oleva VML 31 §:n säännös oikeuttaa osapuolten välisen liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuuden tarkastelun. KHO:n mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa verovelvollisen ja muiden konserniyhtiöiden ei voitu katsoa sopineen ERP-hankkeen toteuttamistavan osalta ehdoista, jotka olisivat poikenneet siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. KHO ei kuitenkaan ottanut ratkaisussa kantaa palvelumaksujen markkinaehtoiseen määrään, vaan asia palautettiin Verohallinnolle palvelumaksujen määrien markkinaehtoisuuden selvittämiseksi.
Tapauksessa 2014:119 KHO:n enemmistö tosiaan linjasi, että voimassa oleva VML 31 §:n säännös oikeuttaa vain osapuolten välisen liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuuden tarkasteluun eikä liiketoimen luonnehdintaan toiseksi liiketoimeksi. Näin ollen tämä ratkaisu vahvistaa vallitsevaa oikeustilaa, sillä käsitykseni mukaan muu lähestymistapa olisi käytännössä tarkoittanut verovelvollisen valitseman palveluliiketoimintamallin uudelleenluonnehtimista kustannustenjakojärjestelmäksi.
Todettakoon, että Verohallinto on ilmoittanut 6.10.2017 antamassaan tiedotteessa, että se noudattaa jatkossa kyseisen vuosikirjaratkaisun linjauksia.
<blockquote>Varmaa kuitenkin on, että jatkossakin esiintyy erimielisyyttä eri oikeusasteissa siitä, mikä on liiketoimen tunnistamista oikein faktojen perusteella ja mikä taas tarkoittaa liiketoimen uudelleenluonnehdintaa.</blockquote>
<h2><a href="http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1505120653044.html" target="_blank" rel="noopener noreferrer">KHO 2017:146</a>: KHO antoi linjauksen konsernin sisäisten palveluveloitusten hinnoittelusta</h2>
Tapauksessa KHO 2017:146 konsernin emoyhtiö tuotti kustannustenjakojärjestelmää käyttäen tytäryhtiöilleen palveluita, jotka olivat pääosin käsittäneet konserniyhtiöiden toimintojen koordinointia ja yhdenmukaistamista. Yhtiö oli veloittanut tytäryhtiöiltä palveluiden tuottamisesta aiheutuneet kustannukset ilman voittolisää. Yhtiön liikevaihto oli koostunut lähes yksinomaan näiden hallintopalvelujen myynnistä saaduista palvelumaksuista.
Verohallinto katsoi verovelvollisen vahingoksi, että kyse oli palveluveloitusjärjestelmästä ja että emoyhtiön olisi tullut veloittaa palvelut tytäryhtiöltä 7 prosentin voittolisällä. Verohallinto oli määrittänyt voittolisän määrän Bureau van Dijkin Amadeus-tietokannasta tehdyllä vertailuhaulla.
Myös KHO katsoi, että siirtohinnoittelun tuli perustua palveluiden tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin lisättynä markkinaehtoisella voittolisällä. KHO kuitenkin sivuutti Verohallinnon tekemän vertailuanalyysin, sillä vertailuyritysten ja konsernin tarjoamat palvelut erosivat toisistaan niin, että palvelutoimintojen erot vaikuttivat merkittävästi voittolisän määrään. Sen sijaan KHO katsoi, että voittolisän määrän arvioinnissa on huomioitava se hyöty, jota emoyhtiön tarjoamat palvelut ovat voineet tuottaa konserniyhtiöille. KHO otti ratkaisussaan huomioon emoyhtiön tarjoamien palveluiden laadusta saadun selvityksen ja alensi yhtiön verotettaviin tuloihin lisättyjen voittolisien määriä vastaamaan kolmen prosentin voittolisää.
Tässäkin tapauksessa on viime kädessä kyse siitä, mikä käytännössä mielletään liiketoimen oikein tunnistamiseksi ja mikä taas liiketoimen uudelleenluonnehtimiseksi. Vakiintunut periaate toki on se, että sopimuksen sisältö ratkaisee, ei nimi. Näin ollen pelkästään se seikka, että sopimus oli nimetty kustannuksenjakosopimukseksi, ja KHO kokonaisarvioinnin perusteella katsoo sen palveluksi, ei sinänsä tarkoita liiketoimen uudelleenluonnehtimista.
Mikäli taas sopimuksen ehdot vastaavat niitä ehtoja, mistä tyypillisesti solmitaan kustannustenjakojärjestelmissä ja osapuolten tosiasiallinen käyttäytyminen on linjassa sopimusehtojen kanssa, KHO:n linjaus tässä tapauksessa olisi käytännössä tarkoittanut verovelvollisen valitseman kustannustenjakomallin uudelleenluonnehtimista palvelujärjestelmäksi vastoin vallitsevaa oikeustilaa VML 31 §:n osalta. KHO ei avaa sopimuksen ehtoja perusteluissaan, joten tässä kohtaa analyysi muuttuu kohdallani arveluksi. KHO kuitenkin toteaa, että verovelvollinen oli itse luonnehtinut toimintaa hallintopalveluksi omassa siirtohinnoitteludokumentoinnissaan.
<blockquote>Todettakoon kuitenkin, että myös siirtohinnoitteludokumentoinnin osalta pätee periaate, että sisältö ratkaisee, ei nimi. Joten pelkästään sen takia, että liiketoimi on nimetty tietyksi liiketoimityypiksi (palvelumaksuksi) ei tarkoita sitä, ettei kyse voisi olla kustannustenjakoveloituksesta.</blockquote>
<h2>Poikettiinko OECD:n linjauksista oikein perustein?</h2>
Liiketoimen oikein tunnustaminen onnistuu vain kattavan toimintoarvioinnin perusteella. KHO toteaa, että liiketoimen tunnustaminen palveluksi perustuu kokonaisarviointiin. Verovelvollisten oikeusturvaa ajatellen toivon todellakin, että tässäkin tapauksessa tunnistaminen perustui etenkin laajaan analyysiin osapuolten toiminnasta, kannetuista riskeistä ja käytetyistä varoista.
Pidän ongelmallisena sitä, että KHO ei ratkaisussaan ole perustellut, miten hyöty on arvioitu ja miten kolmen prosentin voittolisään on päädytty. KHO:n ratkaisu, jossa sovellettava voittolisä määritetään yksinomaan arvioon perustuen, poikkeaa aiemmasta suomalaisesta ja kansainvälisestikin vakiintuneesta verotuskäytännössä. Sen mukaan markkinaehtoisen hinnoittelun määrittämisessä käytetään vertailutietoanalyysiä tai vähäistä lisäarvoa tuottavien palveluiden ollessa kyseessä EU Joint Transfer Pricing Forumin suosituksia ja/tai OECD:n ohjeistusta.
Tämän ratkaisun osalta Verohallinto korostaa antamassaan tiedotteessa, että se muuttaa nykyistä käytäntöään palvelumaksujen markkinaehtoisesta hinnoittelusta. Tiedotteen mukaan jatkossa konsernin sisäisille palveluille hyväksytään vähäinen, enintään kolmen prosentin suuruinen voittolisä, jos kyseessä on OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden 7 luvun mukainen ns. vähäistä lisäarvoa tuottava palvelu.
Mielestämme Verohallinto vetää tässä kohtaa liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Osana BEPS-projektia OECD-tasolla linjattiin, että tämän kaltaisille palveluille on perusteltua veloittaa 5 prosentin voittolisää.
<blockquote>Mielestäni KHO on tapauksessa ottanut kantaa ainoastaan yksittäistapauksessa syntyneeseen hyötyyn, eikä se salli Verohallinnon tekemää pitkälle vietyä johtopäätöstä.</blockquote>
Haluaako Verohallinto Suomen todella olevan se maa, joka näkyvimmin poikkeaa OECD:n uusimmista linjauksista näin kepein perustein?

KHO:lta kaksi merkittävää siirtohinnoitteluun liittyvää vuosikirjaratkaisua

Aiheeseen liittyvät sisällöt

Polttoainejakelijoiden päästökaupasta lisävelvoitteita valmisteverolupien haltijoille

Omaisuuden luovutus trustiin voi olla veronalainen luovutus

KVL: Testamentilla muodostetun sukurahaston muuttaminen sukusäätiöksi

Yhtiön omistus osakaskohtaisiin holdingyhtiöihin – uusia keinoja työkalupakkiin

Yhteyshenkilösi PwC:llä

Linda Karhinen

Muut lukivat myös

Polttoainejakelijoiden päästökaupasta lisävelvoitteita valmisteverolupien haltijoille

Omaisuuden luovutus trustiin voi olla veronalainen luovutus

PwC Suomelle kaksi uutta partneria ja Senior Advisor