KHO:lta kaksi ratkaisua työpanososinkoihin liittyen

Työpanososingoksi tai työperäiseksi osingonjaoksi kutsutaan osingonjakoa, joka ei perustu osingonsaajan omistusosuuteen yhtiössä, vaan hänen työpanokseensa. Tällaista varojenjakoa verotetaan aina sen henkilön ansiotulona, jonka työpanokseen osingonjako perustuu. Näin toimitaan riippumatta siitä, jaetaanko osinko tosiasiassa esim. holdingyhtiölle tai yhtiössä työskentelevän osakkaan lähipiiriin kuuluvalle henkilölle.

Ratkaisu KHO:2016:218 koski tilannetta, jossa henkilö A oli osakkaana terveydenhuoltoalan yhtiössä, joka oli jakanut työpanososinkoa A:n sekä hänen puolisonsa puoliksi omistamalle holdingyhtiölle. Varojenjako verotettiin A:n ansiotulona. Myöhemmin holdingyhtiö jakoi vain A:lle osinkona ne varat, jotka sille oli kertynyt aiemmin maksetuista työpanososingoista. Koska holdingyhtiön osingonjako ei perustunut A:n ja hänen puolisonsa omistusosuuksiin yhtiössä, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (VOVA) vaati sovellettavaksi ns. suosivaa osingonjakoa koskevia periaatteita. Asiassa oli siis kysymys siitä, voitiinko A:n puolison veronalaisiin tuloihin lukea se osa holdingyhtiön A:lle jakamista osingoista, joihin hän olisi ollut omistusosuutensa perusteella oikeutettu.

Ratkaisunsa perusteluissa KHO katsoi, että kun A:n holdingyhtiöltä saamat osingot oli tosiasiassa jo kertaalleen verotettu työpanososinkona hänen ansiotuloinaan, asiassa ei ollut kysymys A:ta suosivasta osingonjaosta, vaan työpanososinkoja koskevien erityissäännösten soveltamisesta. Näin ollen KHO hylkäsi VOVAn valituksen ja totesi, ettei A:n puolisoa tullut verottaa hänen osittain omistamansa holdingyhtiön A:lle jakamista, aikaisempaan työpanososinkoon perustuvista osingoista.

Ratkaisussa KHO:2016:219 oli puolestaan kysymys osakeyhtiön osakkeiden luovutushinnan määrittämisestä verotuksessa. Henkilö A oli osakkaana lääkäriyhtiössä, jonka osakkuus edellytti työskentelyä yhtiössä. Työskentelyn päättyessä osakas oli yhtiöjärjestyksen nojalla velvollinen myymään omistamansa osakkeet yhtiölle. Osakkeiden luovutushinnaksi oli sovittu osakkaan yhtiöön tekemän pääomansijoituksen määrä sekä hänen nk. tulospisteelleen kertyneiden jakamattomien voittovarojen määrä. Tulospisteen tuotoiksi katsottiin mm. osakkaan aikaansaama liikevaihto sekä muut tuotot ja kuluiksi vastaavasti yhtiöltä saatu palkka, osakkeille maksetut osingot sekä osuus yhtiön yhteisistä kuluista. Asiassa oli kyse siitä, verotetaanko osakkeiden luovutuksesta syntyvä voitto kokonaisuudessaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti, vai sovelletaanko siihen pääomansijoituksen ylittävältä osaltaan peiteltyä osingonjakoa tai työpanososinkoa koskevia säännöksiä.

KHO:n totesi ratkaisunsa perusteluissa, että koska A:n myymien osakkeiden luovutusvoitossa ei ole kysymys osingosta, työpanososinkoa koskevien säännösten soveltaminen ei ole mahdollista. Peiteltyä osingonjakoa koskevia säännöksiä voidaan puolestaan soveltaa, jos osakas myy omistamiaan osakkeita yhtiölle osingosta menevän veron välttämiseksi. Tapauksessa A kuitenkin luopui koko omistuksestaan yhtiössä ja lopetti työskentelynsä sen palveluksessa. Osakeyhtiön yhtiökokous voi aina valita, jaetaanko osakkeille osinkoa vai ei ja jos osinkoa ei jaeta, yhtiöön kertyneiden varojen määrä kasvattaa osakkeiden arvoa. Jakamattomien voittovarojen sisällyttämisessä osakkeiden arvoon ja kauppahintaan ei KHO:n mukaan siksi ole kysymys myöskään sellaisesta oikeudellisesta muodosta, joka veronkiertosäännöksessä tarkoitetulla tavalla ei vastaisi asian todellista luonnetta tai tarkoitusta. Koska yhtiön suorittaman osakkeiden hankinnan ei katsottu tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi, myöskään peiteltyä osingonjakoa koskevia säännöksiä ei voitu soveltaa.

Ratkaisunaan KHO totesi, että kun A luovuttaa kaikki osakkeensa samanaikaisesti lääkäriyhtiölle sen yhtiöjärjestyksen määräysten mukaisesti, eikä hänelle suunnatulla annilla tai muutoinkaan luovuteta uudestaan yhtiön osakkeita, koko A:n osakkeiden luovutuksesta saamaa voittoa verotetaan luovutusvoittoja koskevien säännösten mukaan.

Työpanososinkoa koskevat säännökset tulivat voimaan vuonna 2010 ja niihin liittyen on toistaiseksi kertynyt melko niukasti julkaistua oikeuskäytäntöä. Tuoreet ratkaisut kuitenkin selkeyttävät näiden säännösten tulkintaa, kun KHO vahvisti ratkaisuissaan kaksi yleistä laintulkintaperiaatetta. Työpanososinkoa koskevat säännökset ovat poikkeuksia tavanomaiseen osinkoverotukseen, eikä niitä siksi voida soveltaa säännösten nimenomaista sanamuotoa laajemmin. Toisaalta poikkeussääntöinä työpanososinkoa koskevat säännökset kuitenkin syrjäyttävät omalla soveltamisalallaan yleisemmät verotusperiaatteet. Ratkaisut luovat edellytyksiä verotuskäytännön yhtenäistymiselle ja sitä kautta toivottavasti myös vuosia kestävien, viranomaisaloitteisten muutoksenhakuprosessien vähenemiselle.