KHO:lta kaksi vuosikirjapäätöstä vahingonkorvausten arvonlisäverotuksesta

Päätöksessä KHO:2020:153 on kysymys asiakkaalta veloitettavan sähköntoimituksen katkaisumaksun sekä sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksun arvonlisäverokäsittelystä.

Sähkönsiirtopalveluja myyvä yhtiö oli sähköntoimitusehtojen (STE2014) sekä verkkopalveluehtojen (VPE2014) perusteella oikeutettu keskeyttämään käyttäjän sähkön saannin, mikäli käyttäjä oli olennaisesti laiminlyönyt maksujen suorittamisen tai muuten olennaisesti laiminlyönyt verkkosopimukseen perustuvat velvollisuutensa. Yhtiö lähetti asiakkailleen kirjallisen huomautuksen maksun laiminlyönnistä, ja mikäli asiakas ei korjannut sopimusrikkomusta, yhtiö lähetti asiakkaalle kirjallisen katkaisuvaroituksen. Kirjallisesta huomautuksesta, katkaisuvaroituksen lähettämisestä ja sähköntoimituksen keskeyttämisestä sekä uudelleenkytkennästä perittiin asiakkaalta hinnaston mukainen vakiokorvaus.

KHO katsoi, että sähköntoimituksen katkaisussa ei ollut kysymys asiakkaalle suoritettavasta palvelusta vaan yhtiön edun turvaamiseksi suoritetusta toimenpiteestä. Näin ollen katkaisumaksu ei ollut vastikkeellinen arvonlisäverollisen palvelun myynti, vaan maksun laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta maksettava arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä erä, josta ei ole suoritettava arvonlisäveroa. 

KHO toteaa päätöksen perusteluissaan, että osapuolilla on oikeus sopia vahingonkorvauksen määrästä.

Lisäksi KHO viittaa unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-277/05, Société thermale d’Eugenié-les-Bains, jonka mukaan kysymyksessä voi olla vahingonkorvaus myös silloin, kun korvaus on kiinteämääräinen eikä vastaa aiheutuneen vahingon määrää. Näin ollen korvauksen määräytymisperusteella ei ole merkitystä.

Sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksu oli sen sijaan korvausta siitä, että asiakas sai sopimusrikkomuksen jälkeen sähköntoimituksen jatkumaan. Kyse oli siis maksua vastaan suoritetusta arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta konkreettisesta palvelusta, josta yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa arvonlisäverolain 1 §:n nojalla.

Päätös soveltuu myös muiden toimialojen yrityksiin, jotka veloittavat asiakkaitaan sopimuksen laiminlyönnistä ja palvelun keskeyttämisestä silloin, kun tästä aiheutuu myyjälle kustannuksia, ja elinkeinonharjoittaja keskeyttää palvelun estääkseen itselleen aiheutuvat ylimääräiset kustannukset asiakkaansa laiminlyöntien johdosta.

Veloitukset palvelun katkaisemisesta ovat vahingonkorvauksen luonteisia eriä, joista ei suoriteta arvonlisäveroa, ja uudelleenkytkentä- ja avausmaksut ovat arvonlisäverollisia palvelun myyntejä. Palvelun keskeyttämisestä perityn arvonlisäverottoman korvauksen ja palvelun jatkamisesta perityn arvonlisäverollisen avausmaksun välinen jako lienee haastavampaa, jos niistä ei peritä kustakin erillistä korvausta kuten KHO:n päätöksen tilanteessa.

Sähkönjakelun keskeytymisen vuoksi maksettu korvaus voidaan katsoa arvonlisäverollisen myynnin oikaisueräksi, jos hyvitys ei perustu sähkömarkkinalain 97 §:ään tai 100 §:ään

Päätöksessä KHO:2020:154 on kysymys sähkönjakelutoimintaa harjoittavasta yhtiöstä, joka myönsi asiakkailleen sähkönjakelun keskeytymisen vuoksi kolmen prosentin, enintään kuitenkin 350 euron hyvityksen asiakkaan vuotuisesta sähkönsiirtomaksusta. Hyvitys ei perustunut sähkömarkkinalain 97 §:ssä säädettyyn virheen perusteella maksettavaan hyvitykseen eikä lain 100 §:ssä säädettyyn vakiokorvaukseen. Yhtiö ei maksanut kysymyksessä olevaa hyvitystä, jos se oli velvollinen maksamaan asiakkailleen hyvityksiä mainittujen lainkohtien nojalla. Kysymys oli siis yhtiön asiakkailleen maksamista hyvityksistä, jotka eivät perustuneet lakisääteisiin velvoitteisiin.

KHO totesi, että palvelun suorituksessa ilmenneiden puutteellisuuksien takia asiakkaalle hinnanalennuksena annettavassa hyvityksessä on pääsääntöisesti kysymys siitä, että palvelun ostaja saa palvelun halvemmalla kuin mitä on alkujaan sovittu. Kun otettiin huomioon hyvityksen peruste ja määrä sekä se, että hyvitys ei perustunut asiakkaan mahdollisesti kärsimän vahingon määrään, KHO katsoi, että kysymys on arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta myynnin oikaisuerästä, jonka johdosta veron perustetta on alennettava. Näin ollen KHO katsoi äänestyksen jälkeen, että yhtiöllä oli oikeus vähentää hyvitykset verollisen myynnin veron perusteesta.

KHO on aiemmin antanut vuosikirjapäätöksen KHO:2018:69, jonka mukaan sähkömarkkinalain 100 §:n nojalla kuluttajalle sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi maksettavaa vakiokorvausta oli pidettävä korvauksena kuluttajalle keskeytyksestä aiheutuvasta haitasta, joka on arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä vahingonkorvaus. Yhtiöllä ei siten ollut oikeutta käsitellä vakiokorvausta arvonlisäverollisen myynnin oikaisueränä.

Päätös KHO:2020:154 rajaa aiemman KHO:n päätöksen sähkönjakelun keskeytymisestä maksetun korvauksen tulkitsemista arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuoliseksi vahingonkorvaukseksi, jota ei voida käsitellä arvonlisäverollisen myynnin oikaisueränä.

Jos maksettava korvaus ei ole sähkömarkkinalain perusteella maksettava vakiokorvaus, ja jos korvaus ei perustu aiheutuneen vahingon määrään, korvaus katsotaan arvonlisäverollisen myynnin oikaisueräksi, jonka johdosta myynnin arvonlisäveroa voidaan oikaista.    

Jos arvonlisäveroa on maksettu liikaa palvelun katkaisemisesta veloitetusta maksusta tai sähkönjakelun keskeytymisestä maksetusta korvauksesta, liikaa maksetut arvonlisäverot on mahdollista hakea takaisin. Tilikauden 1.1.–31.12.2017 osalta palautuksia on mahdollista hakea vuoden 2020 loppuun asti.