KHO:n alv-päätöksestä lohtua tullien murjomaan vientikauppaan

Kun tulliuutiset aiheuttavat jatkuvaa murhetta Suomen vientikaupalle, KHO vahvistaa erinomaisella alv-ennakkopäätöksellään, että vientikaupan arvonlisäverotuksen ei tule aiheuttaa tarpeetonta haittaa ja hallinnollista taakkaa vientikauppaa harjoittaville yrityksille.

Avustimme asiakastamme tapauksessa, jossa oli arvioitavana, voiko ketjukauppatilanteessa tavaran ensimmäinen myyjä käsitellä myyntinsä ulkomaille sijoittautuneelle tytäryhtiölleen arvonlisäverottomana vientimyyntinä, vaikka tavaran kuljetus Suomesta EU:n ulkopuolelle tapahtuu myyntiketjussa vasta toisena olevan ostajan toimeksiannosta. Tapauksessa tytäryhtiön yritysasiakas halusi kaupan ehdoista sovittaessa järjestää tavaroiden kuljetuksen Suomesta EU:n ulkopuolelle omaa kuljetussopimustaan hyödyntäen. Tavarat myytiin suomalaisen yhtiön ulkomaille sijoittautuneelle tytäryhtiölle, joka myi ne edelleen omalle yritysasiakkaalleen. Itsenäinen kuljetusliike nouti tavarat Suomesta viedäkseen ne suoraan EU:n ulkopuolelle FCA-toimitusehdon (Free carrier, Vapaasti rahdinkuljettajalla) mukaisesti.

KHO katsoi, että suomalaisen yhtiön toimiessa viejänä ja saadessa riittävän näytön tavaroiden toimituksesta EU:n ulkopuolelle, voitiin jo ketjun ensimmäinen myynti tytäryhtiölle käsitellä verottomana vientimyyntinä (alv 0%) Suomessa. Verohallinto, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ja hallinto-oikeus olivat prosessin aiemmissa vaiheissa katsoneet, että ensimmäinen myynti oli Suomessa verollinen kotimaan myynti ja vasta toinen myynti veroton vientimyynti. Näin siitäkin huolimatta, että ensimmäisellä myyjällä oli tullin poistumisvahvistettu luovutuspäätös näyttönä viennistä sekä kopio kuljetusasiakirjoista. Verohallinnon ennakkoratkaisuna antama tulkinta olisi aiheuttanut tarpeetonta haittaa Suomen vientikaupalle, kun yritykset eivät olisi joko voineet suostua loppuasiakkaan ehtoon järjestää itse kuljetusliike noutamaan tavarat Suomesta EU:n ulkopuolelle tai vaihtoehtoisesti EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle tytäryhtiölle olisi jouduttu hakemaan alv-rekisteröintiä Suomessa vientimyynnin (alv 0%) raportoimiseksi. Tässäkin tilanteessa viejänä olisi tullilainsäädännöllisistä syistä johtuen toiminut ensimmäinen myyjä. Arvonlisäverokäsittely ja olemassa oleva näyttö olisivat tällöin olleet ristiriidassa.

KHO kiteytti näkemyksensä päätöksessään todeten, että yksinkertaisen ja tehokkaan verojärjestelmän tavoite puoltaa jo ensimmäisen myynnin hyväksymistä verosta vapautetuksi vientimyynniksi, vaikka kuljetuksen järjestää vasta toinen ostaja. Tällöin toisen myyjän, joka ei ole sijoittautunut Suomeen, ei ole välttämätöntä rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa ja tarkoituksena oleva tavaroiden luovutuksen verottaminen niiden määränpäässä saavutetaan mahdollisimman yksinkertaisesti.