KHO:n ratkaisu selventää veron kiertämistä koskevien säännösten keskinäistä suhdetta
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että veron kiertämistä koskevan elinkeinotulon verottamisesta sekä verotusmenettelystä annettujen lakien säännösten edellytykset eivät täyttyneet yritysjärjestelyssä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että veron kiertämistä koskevan elinkeinotulon verottamisesta sekä verotusmenettelystä annettujen lakien säännösten edellytykset eivät täyttyneet yritysjärjestelyssä.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi ratkaisussaan KHO 2025:37, että veron kiertämistä koskevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (”EVL”) 52 h §:n sekä verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n säännösten edellytykset eivät täyttyneet yritysjärjestelyssä.
Tapauksessa osakeyhtiö oli omistanut 40 prosenttia toisen osakeyhtiön osakekannasta. Yhtiön tarkoituksena oli hankkia koko osakekanta, minkä jälkeen hankittu yhtiö toteuttaisi liiketoimintasiirron, jossa sen operatiivinen liiketoiminta siirrettäisiin uuteen perustettavaan yhtiöön. Tämän jälkeen hankittu yhtiö sulautuisi sen hankkineeseen uuteen emoyhtiöönsä. Hankitulla yhtiöllä oli verotuksessa vahvistettuja tappioita ja se oli saanut Verohallinnolta poikkeusluvan tappioiden vähentämiseksi omistajanvaihdoksesta huolimatta.
KHO katsoi, ettei liiketoimintasiirrossa synny verojärjestelmälle vierasta veroetua, koska siirtävälle osakeyhtiölle vahvistettu tappio ei siirry vastaanottavalle yhtiölle. Lisäksi KHO:n näkemyksen mukaan sulautumisessa ei syntynyt verojärjestelmälle vierasta veroetua, koska sulautuminen on yleisseuraanto ja sulautuva osakeyhtiö A Oy oli saanut lainvoimaisen poikkeusluvan tappioiden vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta.
Kun KHO ei nähnyt perustetta EVL 52 h §:n veronkiertämistä koskevan erityissäännöksen soveltamiselle, tuli asiassa ratkaista vielä VML 28 §:n yleissäännöksen soveltuminen. KHO:n mukaan myöskään VML 28 §:n soveltamiselle ei ollut edellytyksiä samoihin EVL 52 h §:n kohdalla esiintuotuihin seikkoihin perustuen.
KHO päätyi kuitenkin äänestysratkaisuun 6–4 sen osalta, voitiinko VML 28 §:n yleissäännöstä ylipäätään soveltaa yritysjärjestelyissä. Enemmistön kannan mukaan EVL 52 h §:ssä ei ole säädetty, ettei siinä tarkoitettuja verotuksellisia etuja voitaisi evätä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla. Lain esitöistä ei myöskään ilmene, että erityisellä veronkiertosäännöksellä olisi rajoitettu yleisen veronkiertosäännöksen soveltamista.
Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset katsoivat, ettei VML 28 §:ää voitu soveltaa. Säännöksen soveltaminen yritysjärjestelyyn, johon EVL 52 h §:n ei ole arvioitu soveltuvan, tarkoittaisi yritysjärjestelyn sivuuttamista EU:n yritysjärjestelydirektiiville vieraalla perusteella. Tämän vuoksi lopputulos olisi direktiivin vastainen.
Päätöksellään KHO vahvistaa selvemmin aiemman linjauksensa siitä, että VML 28 §:ää voidaan soveltaa yleissäännöksenä myös tilanteissa, joissa asiaa tulisi ensisijaisesti tarkastella EVL 52 h §:n erityissäännöksen valossa.
