Kiinteän toimipaikan muodostuminen johtotoimien perusteella

18.1.2018  |  Uutiset, Verotus

Korkein oikeus (KKO) on antanut ennakkopäätöksen KKO 2017:98. Tapauksessa arvioitiin rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttämisen näkökulmasta, muodostiko yrityksen johtohenkilön asuminen ja toimiminen Suomesta käsin yhtiölle kiinteän toimipaikan Suomeen.

Sveitsiin perustettu yhtiö harjoitti puutavaran tukkukauppaa ja välitystoimintaa pääasiassa Venäjällä sijaitsevien toimipisteidensä kautta ja välitti puutavaraa pääosin muualta kuin Suomesta tuleville ostajille. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja enemmistöosakkaana toimi Suomessa asunut luonnollinen henkilö A, joka on osallistunut monella tavalla yhtiön johtamiseen. Hän on myös ollut perillä muun muassa käytännön liiketoiminnasta ja vastannut yhtiön toimintaan vaikuttavista kauppasuhteista. Yhtiön kirjanpito pidettiin Sveitsissä, eikä yhtiö ollut antanut Suomessa tuloveroilmoituksia. Tapauksessa oli arvioitavana, muodostivatko henkilön A tekemät yhtiön johtotoimet Suomessa yhtiölle kiinteän toimipaikan Suomeen, jolloin yhtiö olisi Suomessa vero- ja kirjanpitovelvollinen. Lisäksi A:lle vaadittiin rangaistusta kirjanpitorikoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä törkeästä veropetoksesta, koska yhtiön kirjanpitoa ei ollut pidetty Suomessa eikä yhtiö ollut antanut veroilmoituksia Suomeen.

Suomessa katsottiin olevan kiinteä toimipaikka, johtopaikkoja voi olla useita

Käräjäoikeus oli ensi vaiheessa katsonut, että yhtiölle oli muodostunut kiinteä toimipaikka Suomeen ja yhtiö oli verovelvollinen Suomeen kaikesta liiketulosta. Verotusasiaa käsitellyt Helsingin hallinto-oikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin ja ajallisesti käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen yhtiölle muodostuneen kiinteän toimipaikan Suomeen, mutta arvioi kiinteään toimipaikkaan kohdistuvan ainoastaan 10 % yhtiön maailmanlaajuisista tuloista. Korkein hallinto-oikeus ei antanut asiassa valituslupaa, joten veroasiassa Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu jäi lainvoimaiseksi. Hovioikeus katsoi muiden oikeusasteiden tapaan yhtiölle muodostuneen kiinteän toimipaikan Suomeen.

Osana asiassa käsiteltyä rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttymisarviointia KKO arvioi itsenäisesti kiinteän toimipaikan muodostumista Suomen ja Sveitsin sopiman kahdenvälisen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 90/1993) perusteella. KKO päätyi eriteltyään johtohenkilön toimia itsenäisesti sekä osana yrityksen muuta organisaatiota kokonaisharkinnan kautta siihen, että Suomessa oli kiinteä toimipaikka. Kokonaisharkinnassa vaikuttaneita tosiseikkoja on ratkaisussa eritelty hyvin yksityiskohtaisella tasolla.

Johtotoimien osalta KKO muun muassa totesi, ettei yhtiön 2–3 kertaa vuodessa Sveitsissä pidetyt hallituksen kokoukset kattaneet yhtiön johtoa kokonaisuudessaan, kun otettiin huomioon yhtiön liiketoiminnan laajuus ja OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria mukaillen totesi, että yrityksellä voi olla useita johtopaikkoja. Suomessa asunut hallituksen puheenjohtaja oli osallistunut yhtiön johtamiseen monella tavalla ja yhtiöllä voitiin katsoa olevan toimitilat Suomessa tämän toiminnan harjoittamiseksi. Näin ollen yhtiöllä voitiin katsoa olevan Suomessa kiinteä toimipaikka.

Syyte törkeästä veropetoksesta hylättiin

Syytteessä vaaditun veropetoksen ja törkeän kirjanpitorikoksen osalta KKO päätyi tahallisuusarviointiin. Koska yhtiön tulot muodostuivat lähes yksinomaan muualta kuin Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin tapahtuneesta liiketoiminnasta ja koska tulot on ilmoitettu verotettavaksi yhtiön kotivaltioon Sveitsiin, KKO päätyi toteamaan, että A on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, ettei Suomeen muodostuneeseen kiinteään toimipaikkaan tullut lainkaan allokoida tuloa, eikä yhtiö siksi olisi verovelvollinen Suomessa. Syyte törkeästä veropetoksesta hylättiin.

Kirjanpitorikosta ei pidetty törkeänä, sillä kirjanpito on järjestetty asianmukaisesti Sveitsissä, eikä kirjanpidon sijaintia ole pyritty peittämään. Arvioinnissa otettiin huomioon, että Suomen ja Sveitsin välisessä verosopimuksessa on säädetty viranomaisten välisestä tiedonvaihdosta veroviranomaisten välillä. A:n syyksi luettiin kirjanpitorikos, jota ei pidetty kokonaisuudessaan arvostellen törkeänä.

Äänestysratkaisu.

Jarno Laaksonen

Yritysverotus

+358 (0)20 787 7327

  

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)