PWC Uutishuone

KKO:n ratkaisu syrjinnästä äitiysvapaan aikaisen palkan maksussa

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2017:25 käsittelee kysymystä, onko työntekijää kohdeltu tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla, kun hänelle ei ole maksettu työehtosopimuksen mukaista palkkaa äitiysvapaan ajalta siksi, että työehtosopimuksen työssäoloaikaa koskeva ehto ei ollut täyttynyt hänen edellisen perhevapaansa johdosta.

Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että työnantaja oli asettanut työntekijän eri asemaan hoitovapaan käyttämisen vuoksi välillistä syrjintää koskevan kiellon vastaisesti. Kyseinen työntekijä oli palannut työhön hoitovapaalta 1.9.2008 ja jäänyt uudelleen äitiysvapaalle 18.12.2008. Hänen työsuhteessaan sovellettiin työehtosopimusta, jonka mukaan uusi palkallinen vapaajakso seuraavan lapsen johdosta edellyttää kuuden kuukauden työssäolojakson täyttymistä perhevapaajaksojen välillä. Työnantaja oli työehtosopimuksen työssäoloaikaa koskevan ehdon nojalla katsonut, että työntekijä ei ollut oikeutettu toiseen palkalliseen vapaajaksoon, koska hän ei ollut työskennellyt kuutta kuukautta perhevapaajaksojen välillä.

Koska kyse on välillisestä syrjinnästä, työnantajan on tasa-arvolain mukaan mahdollista osoittaa, että menettelyä olisi pidettävä oikeutettuna. Korkein oikeus katsoi, että työnantajan antama peruste, jonka mukaan työssäoloehto kannustaa naisia työhön perhevapaiden välillä ei ole tasa-arvolain vanhemmuutta suojaavien tavoitteiden mukainen, koska ehto voi rajoittaa perhevapaiden pitämistä ja vaikuttaa myös lasten hankkimisen ajoittamiseen.

Käräjäoikeus velvoitti työnantajaa maksamaan työntekijälle 10 000 euroa viivästyskorkoineen tasa-arvolain mukaisena hyvityksenä syrjinnästä. Hovioikeus ja korkein oikeus eivät muuttaneet käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.