KVL: Avovesiuintipaikan pääsylippu saunoineen alennetun verokannan piiriin – rajanveto liikuntapalveluissa edelleen hankalaa
Keskusverolautakunta (KVL) katsoi tuoreessa ennakkoratkaisussaan, että avovesiuintipaikan uintilippuun sovelletaan liikuntapalvelujen alennettua 13,5 prosentin verokantaa. Tähän päädyttiin siitä huolimatta, että lippu oikeutti myös saunojen, pukuhuoneiden ja lämmin-kylmäaltaiden käyttöön. KVL:n mukaan asiakkaat tulivat paikalle ennen kaikkea uimaan, ja saunat ja muut tilat olivat vain liikunnan harjoittamiselle liitännäisiä palveluja.
Keskusverolautakunta (KVL) katsoi tuoreessa ennakkoratkaisussaan, että avovesiuintipaikan uintilippuun sovelletaan liikuntapalvelujen alennettua 13,5 prosentin verokantaa. Tähän päädyttiin siitä huolimatta, että lippu oikeutti myös saunojen, pukuhuoneiden ja lämmin-kylmäaltaiden käyttöön. KVL:n mukaan asiakkaat tulivat paikalle ennen kaikkea uimaan, ja saunat ja muut tilat olivat vain liikunnan harjoittamiselle liitännäisiä palveluja.
Ennakkoratkaisua hakenut yhtiö tarjosi mahdollisuuden avovesiuintiin järvessä. Yhtiö myi päiväkohtaisia uintilippuja, jotka oikeuttivat ulkoilmauimalan käyttöön. Yhtiö ylläpiti järvessä ympärivuotista avovesiuintipaikkaa, jonka uintialueella oli kaksi rataköysillä rajattua 25 metrin uintirataa. Palveluun sisältyivät sauna-, pukeutumis-, peseytymis- ja wc-tilat sekä uintivöiden, arvotavaralokerikkojen, lämmin-kylmäaltaiden ja lämmitetyn laiturin käyttö. Uintialue pidettiin sulana pumppujen avulla, ja yhtiö vastasi alueen siisteydestä, turvallisuudesta sekä laitureiden ja tekniikan huollosta.
KVL:n mukaan keskivertokuluttajan näkökulmasta palvelun pääsuoritteena oli uimiseen eli liikunnan harjoittamiseen soveltuvien tilojen käyttöoikeuden luovuttaminen. Saunominen sekä pukeutumis-, peseytymis- ja wc-tilojen käyttö olivat näissä oloissa ainoastaan keino nauttia pääsuoritteesta eli uinnista parhaissa olosuhteissa. Näin ollen KVL katsoi, että päiväkohtaiseen uintilippuun sisältyvät palvelut muodostivat yhden kokonaisuuden, johon sovelletaan alennettua 13,5 prosentin verokantaa. Ennakkoratkaisu ei ole kuitenkaan vielä saanut lainvoimaa.
Avantouinnin verokanta on puhututtanut jo aiemmin
Aikaisemmin keväällä julkisuudessa oli esillä Verohallinnon tiukentunut tulkintalinja avantosaunojen tarjoamien palvelujen verokannoista. Verohallinto on katsonut, että avantosaunatoimintaa harjoittavien yhtiöiden tarjoama ympärivuotinen uintimahdollisuus luonnonvedessä, joka talvisin tapahtuu avannossa, on luonteeltaan pääasiassa virkistäytymistä ja ajanvietettä eikä siten liikuntapalvelu.
Verohallinto on perustellut syventävässä ohjeessaan tulkintalinjaa muun muassa sillä, että tällaisessa palvelussa asiakkaan liikuntasuoritus on erityisesti talviaikaan hyvin lyhyt.
Liikunta, virkistys vai valmennus? Verokanta ratkeaa tapauskohtaisesti
Liikuntapalvelun verokantaa arvioitaessa on ratkaistava paitsi se, onko kyse liikunnasta vai virkistys- ja ajanvietepalvelusta, myös se, onko palvelun painopiste yksilöllisessä tai lajiteknisessä valmennuksessa.
Ohjattu liikunta on oikeus- ja verotuskäytännössä vakiintuneesti katsottu alennetun verokannan alaiseksi. Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi katsonut, että ohjattuun ratsastukseen voidaan soveltaa alennettua verokantaa, koska lajia harrastetaan tyypillisesti ohjattuna ja ohjaaja lähinnä takaa valvotut olosuhteet.
Verohallinnon ohjeen mukaan palvelusta tulee kuitenkin yleisen verokannan alaista valmennusta, jos opetuksella on siinä oleellinen merkitys, esimerkiksi kun opetus muuttuu lajiteknisemmäksi. Näin on katsottu muun muassa hiihtokoulutoiminnan kohdalla.
KVL:n keväällä julkaisemassa ennakkoratkaisussa yleisen verokannan piiriin katsottiin kuuluvaksi myös ohjattu fustraharjoittelu, jonka tavoitteena on lihasten vahvistaminen ja liikkuvuuden parantaminen. KVL:n mukaan kyse oli yksilöllisestä valmennuksesta siitä huolimatta, että harjoitukset perustuivat vakio-ohjelmiin eivätkä ne sisältäneet henkilökohtaisia harjoitussuunnitelmia.
Ratkaisut osoittavat, että liikunta- ja hyvinvointipalvelujen verokanta määräytyy edelleen hyvin tapauskohtaisesti. Tämä on omiaan hankaloittamaan verokohtelun arvioimista.
Liikunnalla on keskeinen merkitys kansalaisten hyvinvoinnille, ja on yhteiskunnallisesti tärkeää, että liikunnan harrastaminen on mahdollista mahdollisimman laajasti. Tämä on tunnistettu myös nykyisessä hallitusohjelmassa, sillä hallitus toteuttaa Suomi liikkeelle -ohjelmaa muun muassa selvittämällä mahdollisuuksia selkeyttää liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelua liikkumiseen kannustavaksi. Vaikka selvityksen tulokset olivat verrattain laihat, sai alennetun verokannan soveltamisen laajentaminen laajasti kannatusta.
Liikuntapalvelujen verokohtelun ennustettavuus ja johdonmukaisuus on tärkeää sekä yhteiskunnallisesti että liikunta-alan toimijoille. Vaikka alennettuja verokantoja on lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti, liikuntapalvelujen arvonlisäverotusta ei tulisi tarpeettomasti monimutkaistaa liian tiukoilla tulkintalinjoilla, esimerkiksi ratkaisemalla sovellettava verokanta liikuntasuorituksen keston tai sen perusteella, onko uintipaikalla rataköydet.
Tulkintojen kohtuullisuuden merkitys korostuu entisestään, kun otetaan huomioon liikuntapalvelujen verotuksen viimeaikainen kiristyminen. Liikuntapalvelujen verokanta nousi vuoden 2025 alussa 10 prosentista 14 prosenttiin ja on nykyisin 13,5 prosenttia. Verokannan nousun lisäksi tiukat ja monimutkaiset tulkintalinjat voivat edelleen kasvattaa liikunta-alan toimijoiden verorasitusta ja heikentää verotuksen ennakoitavuutta.
Alennetun verokannan soveltuminen kannattaa selvittää etukäteen, sillä verokannan korjaaminen jälkikäteen tulee usein kalliiksi. Kuluttajille myytävien palvelujen hinnat sisältävät arvonlisäveron, eikä puuttuvaa veroa voi käytännössä periä asiakkailta jälkikäteen. Jos alennetun verokannan soveltaminen katsotaan myöhemmin virheelliseksi, verokantojen erotus jää yrityksen maksettavaksi. Sen päälle voi tulla vielä viivekorkoja ja mahdollisia veronkorotuksia.
Avustamme mielellämme verokantoihin liittyvissä tulkintakysymyksissä.
