Ky-rahastojen verotus uudistuu – kyseessä iso periaatteellinen muutos
Hallitus esittää kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotuksen perusteellista uudistusta. Jatkossa rahasto olisi verotuksessa läpinäkyvä, ja sijoittajaa verotettaisiin rahaston kautta saaduista tuotoista kuin vastaavasta sijoituksesta suoraan. Poikkeuksellisen suuri muutos koskisi kuitenkin pääasiassa vasta uusia, lain voimaantulon jälkeen perustettavia rahastoja.
Hallitus antoi 12.11.2026 eduskunnalle esityksen, jolla kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotus uudistettaisiin kokonaan. Jatkossa rahasto olisi verotuksessa ikään kuin läpinäkyvä: sijoittajaa verotettaisiin rahaston kautta saaduista tuotoista karkeasti samalla tavalla kuin vastaavasta sijoituksesta suoraan. Kyse on suomalaisessa verojärjestelmässä periaatteellisesti poikkeuksellisen suuresta muutoksesta, mutta se koskee pääosin vasta uusia, lain voimaantulon jälkeen perustettavia rahastoja.
Mistä on kyse?
Suomessa pääomasijoitusrahastot toimivat usein kommandiittiyhtiöinä, joissa sijoittajat ovat äänettömiä yhtiömiehiä. Verotuksessa tällaista rahastoa on tähän asti kohdeltu kuin mitä tahansa liiketoimintaa harjoittavaa kommandiittiyhtiötä: rahastolle lasketaan vuosittain tulos, joka jaetaan sijoittajien verotettavaksi tuloksi. Säännöt on kuitenkin alun perin laadittu tavalliselle yritystoiminnalle, ei passiiviselle rahastosijoittamiselle.
Tästä on seurannut erinäisiä verotukseen liittyviä epäkohtia. Rahaston kautta sijoittaminen voi olla verotuksellisesti epäedullisempaa kuin suora sijoittaminen. Esimerkiksi säätiö voi joutua maksamaan veroa tuotosta, joka suoraan saatuna olisi sille verovapaata. Luonnollisen henkilön saama tulo on tyypillisesti ainakin osittain ansiotuloa. Ulkomaisen sijoittajan voidaan joissain tilanteissa katsoa harjoittavan liiketoimintaa Suomessa. Ulkomaisista rahastoista saatujen tulojen ilmoittaminen oikein on usein käytännössä lähes mahdotonta. Verosopimusten soveltuminen voi olla epävarmaa.
Mikä muuttuu: rahasto lakkaa olemasta verotuksen laskentayksikkö
Uudessa mallissa rahastolle ei enää laskettaisi verotuksen tarpeita varten omaa tulosta. Sen sijaan rahaston tuotot ja kulut siirtyisivät sellaisenaan sijoittajille: osinko pysyisi osinkona, myyntivoitto myyntivoittona ja korko korkona. Sijoittajaa verotettaisiin näistä tuloista sijoittajaa koskevien säännösten mukaan, ikään kuin rahastoa ei olisi lainkaan sijoituskohteen ja sijoittajan välissä. Rahasto antaisi vuosittain Verohallinnolle erittelyn tuotoistaan ja kuluistaan sekä kullekin sijoittajalle tätä koskevat vastaavat tiedot.
Läpinäkyvään malliin siirtyminen korjaa osan nykyisistä kotimaisia rahastoja koskevista epäkohdista. Esimerkiksi säätiöt ja muut yleishyödylliset yhteisöt voisivat sijoittaa kotimaisiin pääomarahastoihin ilman erillisiä syöttörakenteita. Ulkomaisten sijoittajien ja kansainvälisten niin sanottujen ”rahastojen rahastojen” sijoittaminen suomalaisiin rahastoihin selkeytyisi ja helpottuisi. Yksityishenkilön rahastosta saama tulo verotettaisiin jatkossa pääosin pääomatulona, kun se nykyisin jaetaan kaavamaisesti ansio- ja pääomatuloon.
Läpinäkyvää mallia sovellettaisiin lähtökohtaisesti myös ulkomaisiin vastaaviin – eli kommandiittiyhtiötä muistuttaviin – rahastoihin. Jos sijoittajan osuus ulkomaisen rahaston pääomasitoumuksista on alle 25 prosenttia ja rahasto on perustettu enintään 20 vuodeksi, sijoittaja voisi kuitenkin valita, että verotus tapahtuu vasta rahaston jakaessa voittoa tai osuutta myytäessä. Tällainen valinta helpottaisi raportointia, mutta sillä on hintansa: tulo menettäisi alkuperäisen luonteensa, eikä esimerkiksi verosopimusten etuja välttämättä voitaisi hyödyntää samalla tavalla.
Miksi muutos on periaatteessa suuri?
Suomen verotuksen perusteisiin kuuluu jako kahden tyyppiseen toimijaan: itsenäisiin verovelvollisiin (yhteisöt, kuten esimerkiksi osakeyhtiöt, sekä luonnolliset henkilöt) sekä yhtymiin (muun muassa avoimet ja kommandiittiyhtiöt), joiden tulo puolestaan jaetaan yhtymän osakkaiden verotettavaksi. Luokittelu riippuu pitkälti siitä, mikä toimijan juridinen muoto on.
Vaikka uudistus ei muuta tätä kahtiajakoa, jaottelusta tulee hienojakoisempi ja lain nykyinen systematiikka sekoittuu. Uudistuksessa luodaan yhtymien luokan sisään uusi toimijoiden luokka, jota pidetään nykyisen laskentayksikön sijaan läpinäkyvänä. Kyse on täysin uudesta verotuksen mallista.
Ulkomaisten rahastojen kohdalla uuden yhtymäluokan verotus voi muistuttaa myös itsenäistä verovelvollista, jos sijoittaja tekee edellä mainitun valinnan verotuksesta vasta voitonjaon yhteydessä.
Jaottelu ei enää perustu pelkästään juridiselle muodolle, vaan myös toiminnan luonteelle. Muutos on verojärjestelmän perusteiden näkökulmasta valtava.
Ketä muutos koskee – ja ketä ei?
Verohallinnon arvion mukaan pääomarahastoiksi ilmoitettuja kommandiittiyhtiöitä on noin 900. Niiden sijoittajat ovat usein ammattimaisia, kuten eläkeyhtiöitä ja muita institutionaalisia sijoittajia sekä erinäisiä sijoitusyhtiöitä. Yksityishenkilöt sijoittavat tällaisiin rahastoihin harvemmin suoraan. Tavallisiin sijoitusrahastoihin ja erikoissijoitusrahastoihin uudistus ei kohdistu, vaan niiden verotus säilyy omana järjestelmänään.
Uudistus ei myöskään muuta jo toimivien kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotusta. Lain on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2027, ja uusia sääntöjä sovellettaisiin rahastoihin, jotka perustetaan voimaantulon jälkeen ja joiden ensimmäinen tilikausi päättyy aikaisintaan 30.9.2028. Jo perustettu rahasto voisi siirtyä uuteen malliin vain, jos sen sijoitustoiminta ei ole vielä käynnistynyt. Muut nykyiset rahastot jatkaisivat vanhojen sääntöjen mukaan toimikautensa loppuun, joten kaksi järjestelmää toimisi rinnakkain arviolta ainakin 10–15 vuotta.
Kritiikkiä ja pohdintaa
Lausuntokierroksen palaute oli pääosin myönteistä, ja suurin osa lausunnonantajista kannatti siirtymistä läpinäkyvään malliin. Kriittisiäkin ääniä kuultiin. Eniten keskustelua herätti ulkomaisten rahastojen kohtelu. Monet lausunnonantajat korostivat, ettei ulkomaiselta rahastolta useinkaan saa tarvittavia tietoja Suomen veroilmoituksen edellyttämässä aikataulussa tai laajuudessa. Kun lisäksi raportoinnin vastuu jää sijoittajalle, läpinäkyvän mallin vaihtoehtona valinnaista voitonjakoihin perustuvaa mallia olisi haluttu laajentaa. On myös epäselvää, mitä muutos tarkoittaa nykyisille käytännöille, joissa tulo useimmiten ilmoitetaan (sinänsä lain sanamuotoa vastoin) nimenomaan voitonjakojen mukaisena.
Suuri osa palautteesta liittyi ylipäätään muutoksen merkittävyyteen ja uuden verotusmallin aiheuttamiin kysymyksiin. Vaikka lopullisessa hallituksen esityksessä otettiin huomioon osa lausuntopalautteesta, rahastomaailmaa tuntevien on kohtalaisen helppo keksiä lukuisia verrattain yleisiäkin tilanteita, joihin laki ei nykyisellään vastaa. Monia näistä tilanteista ratkotaan siis näillä näkymin vasta verotuskäytännössä sekä tuomioistuimissa.
Lausuntopalautteessa monet kiinnittivät myös huomiota siihen, onko lopputulos kaikilta osin neutraali. Kotimaiseen rahastoon sijoittavaa verotetaan tulon kertyessä, kun taas ulkomaisen rahaston pienosakkaan verotus voi lykkääntyä voitonjakoon saakka. Ulkomainen sijoittaja ei voi valita voitonjakoon perustuvaa verotusmallia sijoittaessaan suomalaiseen rahastoon.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Uutta rahastoa suunnittelevan kannattaa arvioida perustamisen ajoitusta, ja jo perustetun mutta vasta varojaan keräävän rahaston kannattaa selvittää mahdollisuus siirtyä uuteen malliin. Säätiöille ja muille yleishyödyllisille sijoittajille uudistus voi avata suoran pääsyn kotimaisiin pääomarahastoihin. Ulkomaisiin rahastoihin sijoittavien yritysten ja yksityishenkilöiden kannattaa puolestaan arvioida, onko uusi valintamahdollisuus syytä hyödyntää, ja huomata, että jo tehtyihin sijoituksiin sovelletaan edelleen nykyisiä sääntöjä.
Esitys on nyt eduskunnan käsiteltävänä, ja yksityiskohdat voivat vielä muuttua.