KHO: Sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan osakkeiden koko arvosta, vaikka valtaosa yhtiön varoista on elinkeinotoiminnan ulkopuolella
Korkein hallinto-oikeus linjasi, että perintöverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan lähtökohtaisesti osakkeiden verotusarvon perusteella sellaisenaan myös silloin, kun suurin osa yhtiön varoista ei liity yritystoimintaan. Yhtiön taseen avaaminen on poikkeus, ei pääsääntö.
Korkein hallinto-oikeus linjasi, että perintöverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan lähtökohtaisesti osakkeiden verotusarvon perusteella sellaisenaan myös silloin, kun suurin osa yhtiön varoista ei liity yritystoimintaan. Yhtiön taseen avaaminen on poikkeus, ei pääsääntö.
Korkein hallinto-oikeus linjasi 15.9.2026 ennakkopäätöksessään (KHO 2026:72), että perintöverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan lähtökohtaisesti osakkeiden verotusarvosta sellaisenaan. Näin on silloinkin, kun suurin osa yhtiön varoista ei liity yritystoimintaan. Yhtiön taseen avaaminen on siten poikkeus eikä pääsääntö. KHO sovelsi linjausta myös 28.9.2026 annetussa julkaisemattomassa päätöksessään (taltio 2514).
Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan osa perintöverosta jätetään verovelvollisen pyynnöstä maksuunpanematta, jos perintöön sisältyy yritys tai sen osa ja perillinen jatkaa yritystoimintaa. Verotuskäytännössä on ollut epäselvää, voidaanko yhtiön tase ”avata” niin, että huojennus rajataan vain elinkeinotoiminnan varoihin, ja muut varat, kuten vuokrakiinteistöt tai passiivinen sijoitusomaisuus, jätetään sen ulkopuolelle. Sukupolvenvaihdoshuojennus on edellytysten täyttyessä lähtökohtaisesti myönnetty kokonaisuudessaan eli niin sanottua taseaukaisua ei ole tehty. Erityisesti pääsäännöstä poikkeavan päätöksen KHO 2018:163 jälkeen asiasta on kuitenkin syntynyt lukuisia oikeusriitoja ja eritasoisia päätöksiä.
Ennakkopäätöksessä KHO 2026:72 perinnönjättäjän yhtiö oli hevosliiketoimintansa vuoksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettu yritys. Yhtiön kiinteistö- ja vuokraustoimintaa ei pidetty yritystoimintana, ja siihen liittyi yli 80 prosenttia yhtiön varoista. KHO:n ratkaisun mukaan perintöverotus kohdistuu yhtiön osakkeisiin ja yhtiön varojen arvostaminen on vain keino määrittää osakkeiden huojennettu arvo. Yritysvarallisuutena pidetään siksi lähtökohtaisesti yhtiön kaikkia varoja, mikä ilmenee jo lain esitöistä.
Esitöiden mukaan huojennuksen perusteena on yleensä osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Päätöksessä KHO 2018:163 lähtökohdasta poikettiin lääkäriyhtiön erityisolosuhteiden vuoksi, mutta vastaavia olosuhteita ei nyt KHO:n mukaan ollut. KHO:n ennakkopäätöksen mukaan tasetta ei siten tulisi avata, vaikka pääosa yhtiön varoista olisikin elinkeinotoiminnan ulkopuolisia varoja. Taseen avaamisen tulisi siten olla mahdollista vain poikkeustapauksissa.
Julkaisemattomassa päätöksessä (KHO 28.9.2026 t 2514) sama linja ulotettiin arvopaperiliiketoimintaa harjoittaneeseen yhtiöön. Pääosa sen varoista oli pitkäaikaisesti omistettuja pörssiosakkeita, ja omistusta oli luonnehdittu aktivistisijoittamiseksi. Vaikka aktivistisijoittamisen ei tässä tilanteessa katsottu olleen yritystoimintaa, huojennus myönnettiin yhtiön osakkeisiin kokonaisuudessaan.
Mitä tämä tarkoittaa perheyhtiöille?
- Useampaa toimintaa harjoittavat yhtiöt ja niiden omistajat hyötyvät. Kun yhtiössä on aitoa yritystoimintaa, myös esimerkiksi sen vuokrakiinteistöt ja sijoitusomaisuus voivat kuulua huojennuksen laskentaperusteeseen. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen euromääräinen vaikutus voi olla tällöin merkittävä.
- Kynnysehto ratkaisee edelleen. Pelkkä passiivinen sijoitus- tai vuokrausyhtiö ei oikeuta jatkossakaan sukupolvenvaihdoshuojennukseen. Yhtiöllä tulee olla laissa tarkoitettua yritystoimintaa, jotta huojennus voidaan myöntää.
- Järjestelyt vaativat harkintaa. Veronkiertosäännösten soveltuminen ja olennaiset omaisuusmuutokset ennen sukupolvenvaihdosta voivat edelleen johtaa siihen, että pääsäännöstä poiketaan. Varallisuuden historia ja järjestelyjen liiketaloudelliset syyt kannattaa näin ollen dokumentoida.
- Yhtiön nykytilanne ja sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuminen sen osakkeisiin kannattaa arvioida uudelleen tuoreen oikeuskäytännön valossa. Myös aiemmin tehtyjä arvioita huojennusedellytyksistä voi olla tarpeen päivittää.
