Taas lähestyy se aika vuodesta, kun laaditaan tulosjulkaisuja ja tilinpäätöksiä, ja niitä myös luetaan. Kun taantumassa on polskittu jo jonkin aikaa, yhä useammin yhtiön luvuissa näkyy poikkeuksellinen erä laskennallisten verosaamisten alaskirjaus, joka epämiellyttävästi heikentää tulosta ja omaa pääomaa, vaikka ei vaikuta yhtiön kassassa.
Sekä IFRS, US GAAP että Suomen kirjanpitolaki edellyttävät, että laskennalliset verosaamiset kirjataan alas, jos ei voida pitää todennäköisenä, että yhtiöllä on riittävästi verotettavaa tuloa tulevaisuudessa laskennallisten verovelkojen ylittävien laskennallisten verosaamisten hyödyntämiseksi. IFRS:ssä, US GAAPissa ja kirjanpitolaissa alaskirjausten edellytykset on muotoiltu eri tavalla, mutta tarkoitus ja asiasisältö ovat keskeisesti samat. Säännösten tavoitteena on arvioida se, onko yhtiöllä todella olemassa taseessa esitettävät saatavat tässä taloudellisessa tilanteessa.
Koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa, tulonodotuksia joudutaan arvioimaan keskeisesti historiatiedon eli aikaisempien tilikausien tulosten varassa. Nyrkkisääntönä on monesti pidetty, että kolmen vuoden tappiollisuus on hyvin vahva osoitus siitä, että yhtiölle ei synny verotettavaa tuloa tulevaisuudessa riippumatta johdon ennusteista, varsinkaan jos ne ovat aikaisemminkin menneet pieleen. Sääntö ei kuitenkaan ole aukoton, jos liiketoiminnassa on tapahtunut konkreettisia muutoksia. Esimerkiksi tappiollisen toiminnan myynti tai liiketoimintamallin muutos rajoitetun riskin toimijaksi voivat olla osa positiivista näyttöä tulevaisuuden suotuisasta tuloskehityksestä. Tällöin joudutaan arvioimaan, mikä osa jo kertyneistä tappioista kyetään hyödyntämään.
On myös tilanteita, joissa yhtiö on aikaisempina tilikausina tehnyt voittoa, mutta yhtiön tulos kääntyy tappiolle. Päätös jättää laskennallinen verosaaminen kirjaamatta tappiotilanteessa jo ensimmäisenä vuonna perustuu tällöin myös heikkoon tulevaisuudennäkymään (tappioita ei kyetä hyödyntämään ennen kuin ne vanhenevat). Vaikka tulevaisuuden tulonodotuksia arvioidaan tappiohistorian perusteella, laskennallisten verosaamisten alaskirjaus ei kuitenkaan koske pelkästään tappioita, vaan tappiollinen yhtiö harvemmin pystyy hyödyntämään muitakaan laskennallisia verosaamisia esimerkiksi hyllypoistoihin liittyen. Alaskirjaus perustuu aina kokonaisarviointiin, ja konsernissa alaskirjaus mietitään aina yhtiökohtaisesti konserniavustus huomioon ottaen.
Tilinpäätöksen lukijalle laskennallisten verosaamisten alaskirjaus antaa voimakasta signaalia siitä, ettei johto näe yhtiön tulevaisuutta kovin valoisana. Laskennallisten verosaamisten alaskirjaus perustuu kuitenkin eri säädökseen kuin esimerkiksi liikearvon alaskirjaus. Se ei kerro kovin paljoa johdon odotuksista yhtiön tulevaisuudelle, koska odotuksille ja ennusteille ei anneta kovin suurta painoarvoa kokonaisarvioinnissa siinä vaiheessa, kun yhtiön tulos laahaa kolmatta vuotta miinuksella. Tilauskirjan pieni käännös parempaan ei yksin riitä perusteeksi sille, että laskennalliset verosaamiset voitaisiin kirjata taseelle, varsinkaan tilanteessa jossa ne on jo aikaisemmin jätetty kirjaamatta.
Sekin päivä kuitenkin tulee, kun yhtiön toiminta saadaan taas kannattavaksi ja veronmaksu alkaa näyttää todennäköiseltä. Laskennallisten verosaamisten kirjaaminen taseeseen on voimakas signaali positiivisista tulonodotuksista. Tilinpäätöksen lukijan kannattaa kiinnittää huomiota myös liitetiedoissa esitettävään verokannan täsmäytyslaskelmaan; sieltä saattaa nähdä yhtiön hyödyntävän laskennallisia verosaamisia, joita ei ole aiemmin kirjattu taseeseen. Yksi positiivinen signaali sekin.
Nyt uuden vuoden alussa on aika pohtia, miltä yhtiön tilinpäätös vuodelta 2015 näyttää. Vaikka päätöstä laskennallisten verojen kirjaamisesta tai kirjaamatta jättämisestä ei välikvartaaleilla olisi tehty, nyt voi olla aika katsoa vuotta kokonaisuutena. Kyse on kokonaisarvioinnista, ja viime kädessä yhtiön kanta tulee voida perustella objektiivisesti. Keskustelu asiasta kannattaa aloittaa heti.
Mukavaa alkanutta vuotta ja tsemppiä raportointiin!
