Litigaationurkka: Ulkomaisten rahastojen voitot tiputellaan keskelle kotimaisen verotuksen karikkoa
Rami Karimeri tarkastelee litigaationurkan blogissaan rahastosijoittajan verotukseen ja veroilmoitukseen liittyviä ongelmakohtia.
Rami Karimeri tarkastelee litigaationurkan blogissaan rahastosijoittajan verotukseen ja veroilmoitukseen liittyviä ongelmakohtia.
Tiedätkö, oletko sijoittanut UCITS- vai AIF-rahastoon? Onko rahasto listattu vai ei? Onko kyse yhtiömuotoisesta vai kenties sopimusperusteisesta rahastosta? Minkä maalainen rahasto on? Jos vastaukset näihin kysymyksiin tulivat apteekin hyllyltä, saatat myös tietää tai ainakin aavistaa, minkälaisia verotuksellisia tulkintakysymyksiä rahastojen voitonjakoon liittyy. Muussa tapauksessa varoituksen sana: mieti nukutko yösi jo riittävän katkonaisesti ja jätä tarvittaessa tämä blogi lukematta. Käsiteltävä materiaali voi aiheuttaa joillekin ylimääräistä levottomuutta.
Miten rahaston voitonjakoa karkeasti ottaen verotetaan?
Tehdään ensin muutama tarvittava selvennys.
Ensinnäkään kaikki rahastoista tuleva raha ei ole voitonjakoa. Osassa on kyse sijoitettujen varojen palauttamisesta. Siihen liittyy omat verokysymyksensä – käsitellään niitä joskus toiste. Voitonjaolla viittaan tässä karkeasti rahaston tekemien voittojen jakoon sijoittajille. Osakeyhtiömaailmassa sitä sanottaisiin osingoksi.
Toiseksi voitonjaon muodolla on merkitystä sen verotukselle. Voitonjako voi tapahtua jälleen karkeasti joko siten, että rahasto ostaa sijoittajilta omia osakkeitaan (puhutaan lunastamisesta) tai vain jakamalla näille voittovaroja. Keskityn jälkimmäiseen, eli voitonjakoon, jolla ei puututa sijoittajan hallussa oleviin rahaston osakkeiden tai osuuksien määrään.
Tästä päästään asiaan. Kun rahastosijoittajalle – tässä Suomessa asuvalle yksityishenkilölle – jaetaan voittoa ulkomaisesta rahastosta, tulo pitää sovittaa johonkin kotimaisesta lainsäädännöstä löytyvään luokkaan. Menettely ei siis ole lähtökohdiltaan mitenkään poikkeava. Maailmassa tapahtuu jotain ja on tarkistettava aiheuttaako se veroseuraamuksia. Helpottavaa on myös se, että rahaston voitonjaon kohdalla realistisia luokitteluvaihtoehtoja ei ole ähkyksi saakka. Asia toimii jokseenkin näin:
- Jos voitonjako muistuttaa osakeyhtiön voitonjakoa, se on verotuksessa (ulkomaista) osinkoa.
- Jos voitonjako muistuttaa sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston voitonjakoa, se on verotuksessa pääomatuloa.
- Jos voitonjako muistuttaa kommandiittiyhtiön voitonjakoa, voitonjako itsessään ei ole veronalaista, mutta sijoittajaa verotetaan sen osuudesta rahaston tuloon (jaettiin sitä tai ei).
Ensimmäinen kierrepallo – KHO 2021:90
Edellä kuvattuun luokitteluun liittyy kuitenkin kaupanpäällisiä, kuten EU-oikeuden syrjintäkielto. Ulkomaisesta rahastosta saatuja tuloja ei voida verottaa kotimaisesta rahastosta saatuja raskaammin, jos olosuhteet ovat toisiinsa verrannolliset.
Nimenomaan tällaisesta tilanteesta oli kyse korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2021:90. Luxemburgilainen listaamaton nk. UCITS-rahasto jakoi voittoa suomalaiselle yksityishenkilölle. Rahasto oli sikäläisittäin varsin tavanomainen vaihtuvapääomainen julkinen osakeyhtiö (SICAV S.A.). Menemättä nyt yksityiskohtiin, oli vähintäänkin hyviä perusteita katsoa, että kyseisen otuksen voitonjako muistuttaa täkäläisen osakeyhtiön voitonjakoa. Voitonjakoa tulisi siis pitää kotimaisessa verotuksessa osinkona. Tähän esimerkiksi keskusverolautakunta päätyi.
Asetelma oli kuitenkin kinkkinen, koska ulkomaista osinkotuloa olisi tuossa tapauksessa verotettu kaikilta osin saajan ansiotulona. Tämä olisi poikennut suomalaisesta UCITS-rahastosta, joka voidaan perustaa vain sopimusperusteisena sijoitusrahastona, ja jonka jakamaa voittoa verotetaan pääomatulona. Kitkaa oli siis ilmassa.
KHO otti asiassa ohjat ja kysyi neuvoa EU-tuomioistuimelta, joka kärsivällisesti kertoi, että syrjivältä näyttää. Prosessin lopputuloksena KHO totesi, että ”[…] luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa tuloa on pidettävä […] pääomatulona”. Siis siitä huolimatta, että osingolta se tosiaan näytti.
KHO:n perustelua on tietysti mahdollista lukea kuin piru Raamattua: jokaisen SICAV-rahaston jakama tulo on pääomatuloa, olosuhteista riippumatta. En kuitenkaan usko, että KHO sitä olisi tarkoittanut. Otetaan pari esimerkkiä selkeimmästä päästä.
Mitä jos minulla ei olisi muita ansiotuloja, mutta saisin SICAV-rahastosta muutaman euron osingon, jota verotettaisiin ansiotulona? Oletettavasti ansiotuloveron progressio ei yltäisi pääomatulojen veroprosentin tasolle. Asiassa ei olisi tässä tapauksessa ollut EU-oikeudellista ongelmaa, koska minua verotettaisiin ulkomaisesta osingosta kotimaista kevyemmin (estettä ei ole ulkomaisten suosimiselle). KHO:n päätöksen perusteluilta putoaisi siis pohja, eikä päätöstä oikein mielekkäästi voida tulkita sen perustelujen vastaisesti, eikä sillä toisaalta voida lakia sivuuttaa.
Mitä jos voittoa jakava rahasto olisikin UCITS-rahaston sijaan vaihtoehtorahasto? EU-oikeudellinen ongelma syntyi UCITS-rahaston kohdalla siksi, ettei Suomessa UCITS-rahastoa voitu perustaa kuin sijoitusrahaston muodossa, jonka voitonjakoa verotettiin pääomatulona. Kotimainen vaihtoehtorahasto voi sen sijaan olla myös osakeyhtiö. Tuntuisi olevan ihan hyviäkin perusteita katsoa, että ulkomainen yhtiömuotoinen vaihtoehtorahasto vertautuu lähimmin kotimaiseen osakeyhtiömuotoiseen vaihtoehtorahastoon.
Esimerkkejä voisi jatkaa, mutta vedetään asia yhteen. On perusteita katsoa, että sananvalinnastaan huolimatta KHO yksinkertaisesti tarkoitti toistaa EU-tuomioistuimen johtopäätöksen: rahaston voitonjakoa ei saanut verottaa pääomatuloa raskaammin.
Toinen kierrepallo – Verohallinnon osinkotuloja koskevat ohjeet
Verohallinto lisäsi osinkotulojen verotusta koskevaan ohjeeseensa reilu vuosi takaperin kannanoton, jonka mukaan ETF-rahaston (eli siis pörssilistatun rahaston) jakama tuotto verotetaan pääomatulona (eikä siis osinkona) ”riippumatta siitä, onko ETF-rahasto sopimusperusteinen vai yhtiömuotoinen”. Siinäpä teille mutkat suoriksi.
Melkoisen erikoisen tästä kannanotosta tekee se, että siinä viitataan oikeudellisena perusteena edellä käsiteltyyn korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 2021:90. Päätöksessä ei kuitenkaan lainkaan oteta kantaa siihen, onko kyse ETF-rahastosta vai ei (joskin annetut tiedot viittaisivat ymmärtääkseni siihen, että kyse nimenomaan ei ollut listatusta rahastosta). Vielä olennaisempaa on, ettei rahaston mahdollisella pörssilistauksella tuossa tilanteessa ollut edes verotuksen kannalta merkitystä: tulo olisi osinkona joka tapauksessa verotettu kokonaan ansiotulona.
Ohjeiden muutos vaikuttaa ainakin enempien perustelujen puuttuessa pahasti Stetsonista vedetyltä.
Kolmas kierrepallo – Verohallinnon vuosi-ilmoittamista koskevat ohjeet
Verohallinto on muuttanut myös vuosi-ilmoittamista koskevia ohjeitaan verovuodesta 2022 alkaen. Osassa ohjeita Verohallinto toteaa, että ETF- ja UCITS-rahastoista saatu tulo on pääomatuloa ja siksi ilmoitettava sen mukaisesti (eikä osinkona). Osassa ohjeita Verohallinto on haalinut pääomatulona ilmoitettavien listaan mukaan myös AIF- eli vaihtoehtorahastot.
Vuosi-ilmoitukset ovat sinänsä asia erikseen. Niillä sivulliset vain paljastavat Verohallinnolle tietoja, joita käytetään verovalvonnassa. Verohallinto voinee kohtalaisen vapaasti pyytää tietoja vaikkapa siansaksaksi nimetyillä lomakkeilla, jos se tuntuu mukavalta. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nimeämisessä on pyritty noudattamaan verolakien tuloluokkia. Ongelmia siis syntyy, jos tiedot uivat sivullisen antamalta vuosi-ilmoitukselta esitäytetyn veroilmoituksen vastaavan nimiseen kenttään.
Sanoisin, että merkittävästi yksinkertaisemmissakaan asioissa ei voida tosimaailmassa olettaa, että keskivertoverovelvollinen tarkistaisi veroilmoitukseltaan juuri muuta kuin sen, että kaikki tulot näkyvät numeroina suurin piirtein oikealta kuulostavissa paikoissa. Onneksi useissa tyypillisimmissä tapauksissa tulon luokittelusta on hämmästyttävän vaikea erehtyä. Ulkomaisten rahastojen voitonjaon kohdalla seilataan kuitenkin aivan toisen luokan karikkoisilla vesillä, eikä kenelläkään edes vaikuta tällä hetkellä olevan riittävän luotettavaa kaikuluotainta.
Vaarallisilla vesillä navigointi
Otan oman esitäytetyn veroilmoitukseni esimerkiksi. Sinänsä surullisen maltilliset ETF-rahastojen voitonjaot oli arvottu ulkomaisiksi korkotuotoiksi, mitä ne nyt ainakaan missään nimessä eivät ole (viittaan edellä luokkiin 1-3). Tämä selittynee ainakin osittain sillä, että Verohallinto pyytää pankkeja ilmoittamaan tulot samalla lomakkeella, jolla myös korkotuloja ilmoitellaan. ATK:ta siis parhaimmillaan.
Kun nyt satun ammattini puolesta tietämään ainakin isossa kuvassa, mistä kenkä puristaa, niin voisin ajatella näin: i) korkotuloja verotetaan pääomatulona; ii) Verohallinnon kantana tuntuu olevan, että saamiani tuloja verotetaan pääomatulona; iii) eli saman verran menee joka tapauksessa veroa, joten tuskin ketään kiinnostaa.
Kysymys on kuitenkin siitä, mikä on oikein. Oikeasta kiinni pitäminen voi myös tarkoittaa sitä, että veroa lopulta maksetaan enemmän, kuin mitä esiarvottu veroilmoitus antaisi ymmärtää.
Kun suutarinkin lapsilta ne kengät kuuluisasti puuttuvat, niin myönnettäköön, että minunkin pitää vielä erikseen tutkia, minkälaisista rahastoista voittoa on minulle maksettu. Oletetaan nyt paremman tarinan vuoksi, että jonkun kohdalla minusta oikein olisi ilmoittaa tulo osinkona (unohtamatta, että ei se tosiaan ainakaan korkoa ole – tarttis tehrä jotain). Korjaan siis veroilmoitusta.
Jos reaktioni ei jostain Verohallinnon automaattisen päätöksenteon säännöistä johtuvasta syystä (kirjoitin siitä aiemmin täällä) jää kontrolloimatta, odotan lisäselvityspyyntöjä ja mahdollisesti pidempää prosessia. Harmittaa jo etukäteen tällä tavoin tuoda töitä kotiin.
Rahastosijoittajat ovat mielestäni pahimmillaan puun ja kuoren välissä. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta. Kun rahastosijoittaminen taitaa olla raviurheilun ohella syvien kansanrivien suosituimpia rahareikiä, Verohallinnon tulisi kiireellisesti antaa sitä kohdennetusti koskevat kattavat ja oikeudellisesti perustellut ohjeet. Tätäkin kiireellisempää olisi pohtia, miten ilmoittamisvelvollisuus saataisiin verokohtelun karikoista huolimatta hyvällä omallatunnolla hoidettua silloinkin, kun verovelvollisen resurssit rajoittuvat puhtaaseen sydämeen ja kirkkaaseen otsaan.
