PWC Uutishuone

Luxemburg julkaisi uutta siirtohinnoittelulainsäädäntöä

Luxemburgissa hyväksyttiin vuoden 2016 lopussa uudet siirtohinnoittelusäännöt lisäämällä verolainsäädäntöön uusi artikla 56bis. Artiklalla 56bis tuodaan markkinaehtoperiaate Luxemburgin verolainsäädäntöön. Uusi artikla on saanut inspiraationsa suoraan OECD:n uudesta markkinaehtoperiaatteen soveltamista koskevasta siirtohinnoitteluohjeistuksesta. Artikla 56bis sisältää ne perusperiaatteet, joita verovelvollisen tulee noudattaa siirtohinnoitteluanalyysissa. Erityisesti artikla 56bis vahvistaa vertailuarvion keskeisen merkityksen markkinaehtoperiaatteen soveltamisessa.

Erityisen mielenkiintoista Luxemburgin lainsäädäntömuutoksessa on se, että vaikka OECD:n uusien siirtohinnoitteluohjeiden antamisen jälkeen useissa valtioissa on tehty lainsäädäntömuutoksia siirtohinnoitteludokumentoinnin osalta, nyt näemme uusien siirtohinnoitteluohjeiden vaikutuksen kansallisiin säännöksiin myös muutoin kuin dokumentointiin liittyen.

Käytännössä artikla 56bis pakotti Luxemburgin veroviranomaisia julkaisemaan päivitetyn ohjeistuksen muun muassa konsernin sisäisten rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuuden määrittelystä (L.I.R. nr.56/1-56bis/1, the ”Circular”). Uudessa ohjeistuksessa otetaan kattavasti kantaa rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuuden arviointiin. Ohjeistuksessa painotetaan artiklan 56bis mukaisesti toimintoarvion merkitystä vertailuanalyysin pohjana. Ohjeistuksen mukaan vertailuanalyysi koostuu kahdesta elementistä:

  • Ensin on tunnistettava etuyhteysyritysten väliset taloudelliset suhteet ja näissä suhteissa noudatetut ehdot todellisten etupiiriliiketoimien määrittelemiseksi.
  • Tämän jälkeen etuyhteysyritysten välisten liiketoimien taloudellisia olosuhteita ja noudatettuja ehtoja tulee verrata vertailukelpoisiin riippumattomien osapuolten välisiin liiketoimiin.

Myös sisältö ennen muotoa -periaate on saanut ohjeissa painoarvoa markkinaehtoisen kompensaation määrittelyssä. Ohjeistuksen mukaan konsernin sisäisten rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuuden määrittelyssä painoarvoa on annettava aikaisempaa enemmän liiketoiminnan todelliselle taloudelliselle luonteelle ja huolehdittava siitä, että sopimukset vastaavat tätä todellisuutta.

Lisäksi uudet ohjeistukset painottavat riskeihin liittyvää arviointia. Ohjeistuksen mukaan konsernin rahoitusyhtiön voidaan katsoa kontrolloivan riskiä ainoastaan silloin, kun yhtiöllä on todellista päätösvaltaa liittyen liiketoimen suorittamiseen sekä kyvykkyyttä valvoa riskiä. Ohjeistuksen mukaan Luxemburgissa sijaitsevan konsernin rahoitusyhtiön tulee täyttää kaikki seuraavista edellytyksistä ollakseen kyvykäs kantamaan riskin:

  • Enemmistö yhtiön päätösvaltaa käyttävistä henkilöistä tulee olla Luxemburgin kansalaisia tai sellaisia ei-kansalaisia, jotka harjoittavat veronalaista liiketoimintaa Luxemburgissa. Jos hallituksen jäsenenä on oikeushenkilö, tulee yhtiöllä olla toimipaikka ja tarvittava henkilökunta Luxemburgissa.
  • Yhtiön tulee työllistää henkilöitä, joilla on todellista kykyä ja osaamista hallita ja kontrolloida riskejä. Tukitoiminnot voivat olla ulkoistettuja, mutta tärkeät päätökset tulee tehdä Luxemburgissa. Lisäksi ainakin yksi hallituksen kokous tulee järjestää vuosittain Luxemburgissa.
  • Yhtiöllä ei voida katsoa olevan kotipaikka toisessa valtiossa.

Ohjeistus tarjoaa tietyissä tilanteissa ns. safe harbour -tason markkinaehtoiselle korvaukselle. Ensinnäkin, jos yhtiötä voidaan pitää vertailukelpoisena EU:n parlamentin ja neuvoston asetuksessa n:o 575/2013 määriteltyyn luottolaitokseen ja sijoituspalveluyritykseen, yhtiön voidaan todeta saaneen markkinaehtoisen korvauksen toiminnoilleen ja riskeilleen, mikäli yhtiön oman pääoman tuottoaste on 10 %. Toiseksi, mikäli yhtiön toimintaa voidaan pitää puhtaasti rahoituksen välityspalveluina, toiminnalle on kertynyt markkinaehtoinen korvaus, mikäli yhtiön sijoitetun pääoman tuottoaste on 2 %. Edellä mainittuja prosentteja tullaan tarkistamaan säännöllisin väliajoin.

Sekä artikla 56bis että veroviranomaisten ohjeistus tulivat voimaan 1.1.2017.  On tärkeä huomata, että uuden ohjeistuksen myötä Luxemburgin veroviranomaisten kanssa solmitut siirtohinnoittelun ennakkosopimukset (APA-sopimukset) eivät ole enää sitovia. Luxemburgissa toimivien yrityksien olisikin suositeltavaa tarkistaa siirtohinnoittelukäytäntöjään ja varmistaa, että ne ovat linjassa uuden lainsäädännön ja ohjeistuksen kanssa. Lue tarkemmin uudesta lainsäädännöstä tästä.