Markkinointitempausten arvonlisäverotus on syytä selvittää etukäteen

Erilaisilla markkinointitapahtumilla ja -tempauksilla pyritään houkuttelemaan lisää asiakkaita. Viime aikoina on uutisoitu muun muassa kaupan tai ostoskeskuksen avajaisissa jaetuista ämpäreistä ja ilmaisesta tankkauksesta.  

Ilmaisluovutukset

Ilmaiseksi luovutetuista tavaroista voi joutua maksamaan jo tehdyt arvonlisäverovähennykset takaisin omaan käyttöön ottona myynnin veroina. Tavanomaisista mainoslahjoista tehtyjä vähennyksiä ei kuitenkaan tarvitse palauttaa. Verohallinnon näkemyksen mukaan tavanomaisena mainoslahjana voidaan pitää yrityksen toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisia lahjoja kuten kotitaloustavaroita ja koriste-esineitä, joiden arvonlisäverollinen ostohinta on enintään 50 euroa (17.3.2020 alkaen). Ilmaiseksi luovutetut ämpärit täyttävät yleensä tavanomaisen mainoslahjan määritelmän. 

Ilmaiseksi luovutetuista palveluista oman käytön veroa suoritetaan vain silloin, kun palvelu luovutetaan muuhun kuin liiketoiminnan tarkoitukseen. Markkinoinnissa on yleensä kysymys liiketoimintaan liittyvästä tarkoituksesta, jolloin palvelut voidaan luovuttaa ilmaiseksi ilman veroseuraamuksia. 

Kylkiäisten verokohtelu on pitkään ollut ristiriitaista. Kun myyntihetkellä on tiedossa, että ostaja saa yhteishintaan toisen kampanjatuotteeksi tai kylkiäiseksi katsottavan hyödykkeen, Verohallinnon ohjeen mukaan vain ostajan maksamasta yhteishinnasta lasketaan arvonlisävero. Kylkiäisen luovutuksesta ei silloin tule erillistä tavaran omaan käyttöön oton veroa maksettavaksi.

Ks. tavanomaisista mainoslahjoista myös artikkelimme Tavanomaisen mainoslahjan rajaa nostettiin arvonlisäverotuksessa.

Muut markkinointitoimenpiteet

Jos kyse on monimutkaisemmasta markkinointitoimenpiteestä, verotus kannattaa selvittää tarkoin. Esimerkiksi mikäli toimenpiteeseen liittyy useampia tahoja, on syytä varmistaa kaikkien osapuolten vähennysoikeus sekä se, joudutaanko oman käytön veroa mahdollisesti maksamaan (esim. KHO 17.11.2008 T 2879. 

Vastavuoroisia suorituksia voidaan pitää vaihtona, jolloin kyseessä on kaksi erisuuntaista myyntiä (esim. KHO 2002:14). Usein esimerkiksi erilaiset sponsorointisopimukset voivat olla tällaisia.