Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan

Kiinteistöveroasia on yrityksille ja yksityishenkilöille juuri nyt ajankohtainen, koska vuosittaiset kiinteistöverotuspäätökset ilmestyvät aina näin kevään korvalla. Viimeaikoina paljon keskustelua on herättänyt myös kiinteistöverotuksen kiristyminen.

Kunnat ovat olleet aktiivisia kiinteistöveroprosenttien korottamisen suhteen, ja suuri joukko kuntia korotti myös tälle vuodelle vähintään yhtä kiinteistöveroprosenteistaan. Kiinteistöveroa ei kuitenkaan korota pelkästään se, että useat kunnat ovat päättäneet nostaa kiinteistöveroprosenttejaan, vaan myös Verohallinnon ratkaisut kiinteistöjen verotusarvoista saattavat aiheuttaa yllätyksiä kirjettä avattaessa. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, missä viime vuosituhannen puolella rakennetun rakennuksen verotusarvo oli verotuspäätöksessä kohonnut lähes kolminkertaiseksi ilman, että kiinteistöllä oli tehty muutoksia edellisen vuoden verotuspäätöksen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa verovelvollinen on hankalassa tilanteessa. Verotusarvon korottamisen peruste jää verovelvolliselle arvoitukseksi, koska verotusarvon kaavamaista korottamispäätöstä ei yleensä ole perusteltu. Korottamispäätöksen taustalla voi olla useita syitä kuten esimerkiksi se, että kiinteistöverotuksen verotusarvojen määrittelyperusteita on lainsäädäntömuutoksella muutettu vuonna 2013. On myös mahdollista, että verotuspäätös on joiltakin osin virheellinen, joten verovelvollisen on syytä olla tarkkana ja tarkastaa saapunut kiinteistöverotuspäätös sekä tarvittaessa korjata sitä.

Kiinteistövero lasketaan maapohjan sekä rakennusten arvosta, tosin sen määrä tulisi laskea aina enintään kiinteistön käyvästä arvosta. Paljon on käyty keskustelua myös siitä, ovatko kiinteistöjen verotusarvot jo ylittäneet niiden käyvät arvot. Ilman kiinteistön myyntiä käyvän arvon osoittaminen on usein haastava tehtävä. Jos kiinteistö sen sijaan myydään ulkopuoliselle sen verotusarvon alittavasta arvosta, on yleensä mahdollista osoittaa, että kiinteistön verotusarvo on ollut suurempi kuin sen käypä arvo. Tällaisessa tilanteessa kiinteistön entisen omistajan kannattaa hakea maksamiaan kiinteistöveroja takaisin myyntivuoden lisäksi viideltä aikaisemmalta vuodelta, koska lainsäädäntö antaa tällaisen muutoksenhakumahdollisuuden.

Helsingin Sanomien tämän vuoden helmikuussa ilmestyneen artikkelin mukaan Suomessa on vähintäänkin kymmeniä tuhansia rakennuksia, joista ei makseta kiinteistöveroa ja kyseisten rekisteripuutteiden vuoksi Suomessa jää keräämättä jopa satoja miljoonia euroja kiinteistöveroja. Artikkelin mukaan jo vuonna 2010 on tehty kiinteistöverokartoituksia, joilla on pyritty saamaan ilmoittamattomia rakennuksia kiinteistöverotuksen piiriin eli käytännössä laajentamaan kiinteistöveron veropohjaa.

Kiinteistöverotus koskettaa joiltakin osin suurinta osaa suomalaisista. Kiinteistöverotuksen korotuspaineet kunnan näkökulmasta ymmärtää toki siitä näkökulmasta, että kiinteistövero on nykyään kunnille lähes ainoa vero, jonka keräämisestä kunnat voivat itsenäisesti päättää. Verovelvollisen näkökulmasta tähän liittyen voisi kuitenkin lopuksi todeta, että otsikossa lainattu Olaus Petrin 1500-luvulla laatima, tuomarien noudatettavaksi tarkoitettu eettinen ohje tuo mieleen onko kiinteistöverotuksen osalta tilanne jo se, että ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei se voi olla lakikaan”.