OECD julkaisi ehdotuksen kansainvälistä verotusoikeutta koskevien säännösten muokkaamiseksi

Ehdotuksen mukaan yrityksen tulon verotusoikeus tultaisiin jakamaan jatkossa siten, että yrityksen tuotteiden tai palveluiden loppukäyttäjän sijaintivaltiolle annettaisiin verotusoikeus ainakin osaan yrityksen tulosta riippumatta siitä, onko yrityksellä varsinaisia toimintoja kyseisessä valtiossa. Säännösten tarkempi soveltamisala on vielä keskustelun kohteena, mutta käytännössä muutokset koskettaisivat erityisesti globaaleilla kuluttajamarkkinoilla toimivia ja digitaalisia palveluita tarjoavia yrityksiä.

Käytännössä malli toimisi nykyisiä säännöksiä täydentävästi siten, että yritykselle voisi syntyä verotuksellinen liittymä tiettyyn valtioon sieltä saadun tulon perusteella.

Liittymän perusteella kyseiselle valtiolle muodostuisi verotusoikeus yrityksen tuloon. Seuraavassa vaiheessa määriteltäisiin tällaiseen valtioon allokoitavan tulon määrä, joka yksinkertaistettuna vastaisi yrityksen varsinaisille toiminnoille allokoitavan ns. normaalin tulon ylittävää määrää (tai suhteellista osuutta siitä).  Ehdotuksessa on tältä osin runsaasti täsmennettävää. 

Keskeinen osa ehdotusta ovat myös erilaiset riitojenratkaisumekanismit ja ehdotus painottaa, että kaikkien järjestön maiden tulisi ottaa säännöstö samaan aikaan käyttöön. Jotkin vielä määrittelemättömät alat voisivat mahdollisesti myös jäädä sopimuksen ulkopuolelle. Esitystä täydennetään vielä loppuvuoden aikana, mutta OECD:n tavoitteena olisi löytää poliittinen sopu perusarkkitehtuurista jo tammikuussa 2020, jotta yksityiskohtaisemmat mekanismit voitaisiin sopia vuoden 2020 aikana.

Myöhemmin tänä vuonna on myös odotettavissa kaksi muuta merkittävää ehdotusta, joista toinen käsittelee globaalia minimiveroa ja toinen mm. ”riittämättömästi” verotettujen maksujen vähennysoikeuden eväystä.

Näiden mahdollisten muutosten vaikutusta kansainväliseen verojärjestelmään on kuvailtu suurimmaksi sitten 1920-luvun.