PWC Uutishuone

OECD:ltä siirtohinnoittelua koskevia ohjeita ja ohjeluonnoksia

OECD on kesäkuukausien aikana ehtinyt julkaista useita siirtohinnoittelun kannalta tärkeitä julkaisuja. Kerromme tässä näiden ohjeiden pääkohdista.

OECD:n ohjeluonnos voitonjakamismenetelmän soveltamisesta

OECD julkaisi 22. kesäkuuta 2017 päivitetyn ohjeluonnoksen voitonjakamismenetelmästä (transactional profit split method), jossa annetaan lisäohjeistusta voitonjakamismenetelmän valintaan ja soveltamiseen. OECD julkaisi aikaisemman luonnoksensa kesällä 2016 ja on nyt vastaanottamansa kritiikin pohjalta pyrkinyt selkeyttämään monia aiemmin epäselväksi jääneitä kohtia.

Ensinnäkin päivitetyn ohjeluonnoksen tarkoituksena on selkeyttää menetelmävalintaan liittyviä kysymyksiä eli sitä, millaisissa tilanteissa voitonjakamismenetelmää tulisi lopulta soveltaa markkinaehtoisen hinnoittelun määrittelyssä.

Ohjeluonnoksen mukaan voitonjakamismenetelmä voi olla sopivin siirtohinnoittelumenetelmä, jos liiketoimen molempien osapuolten panokset ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita, kun kysymyksessä on integroituneen toimintakokonaisuuden siirtohinnoittelu tai integroitunut riskinjako.

Kuten aikaisempikin versio ohjeluonnoksesta, päivitetty ohjeluonnos yhä korostaa, että yksinomaan sopivien vertailukohteiden löytämisen hankaluus ei ole perusteltu syy siirtyä käyttämään voitonjakamismenetelmää, mikäli osapuolten toiminnan luonne edellyttää yksipuolisen siirtohinnoittelumenetelmän soveltamista. Lisäksi on huomionarvoista, että aikaisempaan ohjeluonnokseen sisällytetty erillinen kappale arvoketjuanalyysista sekä keskustelu rinnakkaisen ja peräkkäisen integraation eroista konsernin arvonluonnissa eivät ole tässä ohjeluonnoksessa mukana.

Varsinaisessa voitonjakamismenetelmän soveltamisessa tulee ensin määrittää jaettava voitto ja sen jälkeen vielä jakoavain, joka allokoi tuloksen sille osapuolelle, ja sen mukaan, miten arvo todellisuudessa luodaan. Ohjeluonnoksen mukaan osapuolten välillä voidaan jakaa joko 1) odotettu voitto tai 2) toteutunut voitto. Ohjeen mukaan toteutunut voitto tulisi jakaa erityisesti silloin, kun osapuolet jakavat keskenään samat liiketaloudellisesti merkittävät riskit tai kun osapuolet kantavat erikseen läheisesti toisiinsa liittyviä liiketaloudellisesti merkittäviä riskejä. Jos osapuolet eivät jaa keskenään tällaisia riskejä, suosittelee ohjeluonnos odotettujen voittojen jakamista.

Voitonjakamismenetelmää koskevan ohjeistuksen päivitysprojektissa OECD:n oli erityisesti tarkoitus laajentaa jakoavaimen määrittelyä ja valintaa koskevaa ohjeistustaan.

OECD antaakin päivitetyssä ohjeluonnoksessa pitkän listan mahdollisesti käytettävistä jakoavaimista, jotka nojautuvat muun muassa toimintaan sidottuihin varoihin, erinäisiin kustannuksiin tai jopa ajankäyttöön.

Lisäksi jakoavaimen valinta on pyritty selkeyttämään esimerkkien avulla, joita onkin melko runsaasti. Toisaalta ohjeistusta voidaan tulkita niin, että käytännössä mitä tahansa jakoavainta on mahdollista käyttää, kunhan valittu jakoavain on linjassa toimintoarvion, ja erityisesti riskien kanssa, ja se on luotettavasti mitattavissa. Lisäksi valittu jakoavain tulisi dokumentoida huolellisesti ja sitä tulisi käyttää johdonmukaisesti.

OECD on pyytänyt ohjeluonnokseensa kommentteja 15. syyskuuta 2017 mennessä ja julkinen kuuleminen tullaan järjestämään marraskuun 2017 aikana.

Lue lisää Tax Insights -julkaisustamme

Päivitetyt OECD:n siirtohinnoitteluohjeet sekä ohjepäivitys maakohtaisesta raportoinnista

OECD julkaisi 10. heinäkuuta 2017 päivitetyt siirtohinnoitteluohjeet (2017 edition of the Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations). Päivitetyt siirtohinnoitteluohjeet korvaavat vuoden 2010 ohjeversion ja kokoavat yksiin kansiin lukuisat OECD:n siirtohinnoitteluun liittyvät ohjeistukset, joita organisaatio on jo vuodesta 2015 lähtien BEPS-projektin yhteydessä laatinut ja tasaisin väliajoin myös julkaissut.

Päivitetyt siirtohinnoitteluohjeet sisältävät lukuisia muutoksia.

Muun muassa markkinaehtoperiaatetta, aineetonta omaisuutta, konsernin sisäisiä palveluja sekä toiminnan uudelleenjärjestämistä koskeva ohjeistus on päivitetty. Lisäksi OECD:n uusi kolmiportainen lähestymistapa dokumentointiin (konserniraportti, paikallisraportti ja maakohtainen raportti) on implementoitu osaksi päivitettyjä ohjeita korvaten vanhan ohjeistuksen dokumentoinnista.

Päivitettyjen siirtohinnoitteluohjeiden lisäksi ohjetta maakohtaisesta raportoinnista (the CbC guidance) on päivitetty 18. heinäkuuta 2017. OECD antoi ensimmäisen version CbCR-ohjeesta kesäkuussa 2016 ja tämän jälkeen ohjetta on päivitetty tasaisin väliajoin. Nyt päivitetty ohjeversio sisältää seuraavat kaksi tarkennusta:

  • Uudessa ohjeessa otetaan kantaa tilanteeseen, jossa verovelvollinen on useamman kuin yhden toisistaan riippumattoman kansainvälisen konsernin omistuksessa. Ohjeen mukaan tällaisen yhteisyrityksen eli ns. joint venture -yhtiön tiedot tulee raportoida osana maakohtaista raporttia, jos sen tiedot on yhdistelty kokonaan (full consolidation) tai suhteellisesti (pro-rata consolidation) konsernitilinpäätökseen. Raportoitavaksi osapuoleksi ei katsota osapuolta, jonka tiedot on yhdistelty konsernitilinpäätökseen pääomaosuusmenetelmällä (equity accounting rules). Tiedot raportoidaan samassa suhteessa, kuin ne on konsernitilinpäätökseen yhdistelty.
  • Lisäksi päivitetyssä ohjeessa todetaan, että kun valtiossa sijaitsee useampi kuin yksi konserniyhtiö, yhtiöiden tiedot kootaan pääsääntöisesti yhteen erillisten yritysten lakisääteisistä tilinpäätöksistä. K0nsolidoitujen tietojen käyttäminen maakohtaisessa raportoinnissa sallitaan, jos raportinantajan sijaintivaltio nimenomaisesti sallii konsolidoinnin.

Lue lisää päivitetyistä siirtohinnoitteluohjeista sekä CbCR-ohjeesta.