Omistajan menestys on koko Suomen etu

Omistamisen verotus riippuu monesta tekijästä, joita ovat

1. omistajatyyppi: kotitalous, osakeyhtiö tai muu yhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö, eläkevakuutusyhtiö, julkisyhteisö
2. omistuksen kohde: oman pääoman ehtoinen sijoitus (esimerkiksi osake listatussa tai listaamattomassa yhtiössä), vieraan pääoman ehtoinen sijoitus (esimerkiksi velkakirja), kiinteä omaisuus, maa- ja metsävarallisuus, talletus, vakuutussijoitus
3. tulon tai saannon tyyppi: juokseva tulo (esimerkiksi osinko, korko tai vuokra), luovutusvoitto, perintö tai lahja.

Vaihtoehtoja tarkastellessa voidaan päätyä helposti lähes kahteensataan erilaiseen verotustilanteeseen, joista miltei kaikilla on omanlaisensa verokohtelu.

Hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia – laajapohjainen, neutraali, oikeudenmukainen, tehokas, ennustettava – ajatellen suomalaisen omistamisen verotuksen tilkkutäkkiä voisi pitää ongelmallisena.

Sen monimuotoisuutta ei käy kiistäminen. Kun hyvän verojärjestelmän ominaisuuksiin yhdistetään muita verolainsäädäntöön vaikuttavia tekijöitä, kuten taloudellisten ilmiöiden ainainen monimutkaistuminen, talouden ja verotuksen kansainvälinen kehitys, poliittiset vaikuttimet, eri suuntiin vetävät yhteiskunnalliset intressit, lopputuloksena ei käytännössä voi olla kovin yksinkertainen ja linjakas järjestelmä. Parantamisen kohteita kuitenkin on.

Miten omistamisen verotusta voitaisiin Suomessa kehittää?

Omistamisen verotuksen kehittämiseksi Suomessa suosittelen seuraavia päälinjauksia:

1. Pidetään suomalaisen omistamisen verotuksen kansainvälisestä toimivuudesta kiinni niin, että Suomella on mahdollisuus vaikuttaa omistuksen kokonaisverorasitukseen.

Jos esimerkiksi EU:ssa vireillä oleva yhteisöverokannan ja -pohjan harmonisointi EU-tasolla (CCCTB) etenee ja jäsenvaltiot siirtävät asiassa päätösvallan EU:lle, osakeyhtiön omistajan kokonaisverorasitus on kahden lainsäätäjän käsissä: EU:n ja jäsenvaltion. Kummallakaan ei ole mahdollisuutta vaikuttaa sekä omistajan että yrityksen verotukseen. Koordinaatio katoaa ja omistajan kokonaisverorasitus voi muuttua liian raskaaksi ja entistä sekavammaksi.

2. Muistetaan se, että omilla toimillaan Suomi voi vaikuttaa vain kotimaisten omistajien verotukseen.

Yhteisöveron keventämisestä syntyvä hyöty tulee sekä suomalaisten että ulkomaalaisten omistamien yhtiöiden hyväksi. Omistajan verotuksen kiristäminen sen sijaan kohdistuu vain kotimaisiin omistajiin. Ulkomaisten omistajien verotusta Suomi ei juuri missään tilanteessa voi omin toimin kiristää. Sen estävät Suomen solmimat verosopimukset ja EU-velvoitteet. Samoin perintö- ja lahjaverotus koskee ongelmineen käytännössä lähes yksinomaan suomalaisia omistajia.

3. Alennetaan pääomatuloverotusta poistamalla ylempi 34 prosentin verokanta.

Näin vähennetään inflaation verotusta, pienennetään suoran ja epäsuoran omistamisen välisiä veroeroja ja edistetään pääomien pysymistä Suomessa. Progressiivisuus sopii erittäin huonosti pääomatulojen verotukseen.

4. Virtaviivaistetaan osinkoverotusta niin, että yksityishenkilön saaman pääomatulo-osingon kokonaisverorasitus on samalla tasolla kuin muilla pääomatuloilla.

Näin pienennetään oman ja vieraan pääoman välistä veroeroa sekä verotuksen ohjaavaa vaikutusta. Seurauksena joidenkin osingonsaajien verotus kiristyy, joidenkin kevenee. Samalla häviää myös ero listattujen ja listaamattomien yhtiöiden omistajien väliltä.

Veropolitiikka on alue, jonka kautta poliittiset päättäjät pääsevät suoraan parantamaan omistamisen edellytyksiä Suomessa. Nämä mahdollisuudet meidän kannattaa hyödyntää. Omistajien lukumäärän ja omistusten arvon kasvaminen lisää Suomen hyvinvointia ja verotuloja: omistajan menestys Suomessa on koko yhteiskunnan etu.

Simo Valtin ajatuksia omistamisen verotuksen kehittämisestä Suomessa on mukana 1.11.2018 julkaistussa Tero Luoman Osaava Omistaja -kirjassa.