Optio-oikeuden antamisessa ei ollut kysymys arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta

Korkein hallinto-oikeus on antanut vuosikirjapäätöksen (KHO:2017:39) Suomessa rajoitetusti verovelvollisen työntekijän merkitsemien osakkeiden varainsiirtoverokohtelusta, kun osakkeet merkittiin optio-ohjelman perusteella saaduilla optioilla. Ratkaisu koski tilannetta, jossa työntekijä merkitsee saamillaan optioilla yhtiön uusia osakkeita tai vanhoja osakkeita, jotka ovat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa, tai muutoin. Kysymys oli siitä, oliko kyseessä sellainen arvopaperin omistusoikeuden luovutus, josta olisi suoritettava varainsiirtoveroa. Työntekijät eivät olleet maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta.

Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että optio-oikeus on arvopaperi, jonka vastikkeellisesta luovutuksesta on lähtökohtaisesti suoritettava varainsiirtoveroa, ja että luovutus tapahtuu jo merkintäoikeuden antohetkellä. Merkitystä ei ollut sillä, saatiinko vanhoja vai uusia osakkeita. Ennakkoratkaisu säilyi muuttumattomana hallinto-oikeudessa, joka hylkäsi yhtiön valituksen.

Korkein hallinto-oikeus arvioi kuitenkin asiaa toisin ja totesi, ettei optio-oikeuden antamisessa ole kysymys arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta. Varainsiirtoverolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan varainsiirtoveroa ei ole tarkoitettu suoritettavaksi osakemerkinnästä. KHO toteaa ratkaisun perusteluissa, että osakeyhtiölain mukaan optio-oikeus on osakkeiden vastikkeellista merkintää koskeva oikeus, joten kyse on välivaiheesta järjestelyssä, joka voi johtaa osakkeiden merkitsemiseen. Tämän vuoksi KHO katsoi, että optio-oikeuden antamista ei ole perusteltua pitää luovutuksena varainsiirtoverolakia sovellettaessa.

KHO:n mukaan varainsiirtoverolakia on vakiintuneesti tulkittu siten, että uusien osakkeiden merkintään perustuvaa saantoa ei ole pidetty luovutuksena. Lisäksi yhtiö voi osakeyhtiölain nojalla päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen niin, että osakeannissa rekisteröityihin uusiin osakkeisiin sovelletaan yhtiön hallussa olevia omia osakkeita koskevia sääntöjä. KHO katsoi, että tällaisten yhtiön hallussa olevien osakkeiden luovutus rinnastui varainsiirtoverolain esitöissä tarkoitettuun osakemerkintään, koska kysymyksessä olivat osakkeet, joita yhtiön ulkopuolinen taho ei ole merkinnyt. KHO totesi perusteluissaan myös, että tällaisten osakkeiden luovutusta on tuloverotuksessa pidetty sijoittajan yhtiöön tekemänä pääomansijoituksena (KHO:2007:43), eikä tästä lähtökohdasta ole aiheellista varainsiirtoverotuksessa poiketa. Näin ollen yhtiön ei tule periä varainsiirtoveroa rajoitetusti verovelvolliselta työntekijältä, joka merkitsee yhtiön uusia osakkeita tai sellaisia osakkeita, jotka ovat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa.

KHO:n mukaan yhtiön tuli kuitenkin periä varainsiirtovero, jos se luovutti työntekijälle sen hallussa olevia muita yhtiön osakkeita. Lisäksi KHO totesi, että tällöin optiosta maksettu vastike otetaan osakkeesta merkintähetkellä maksettavan hinnan ohella huomioon varainsiirtoveron pohjaan luettavana vastikkeena, vaikka optio-oikeuden anto ei yksin johda varainsiirtoveroon.

Lisäksi KHO totesi, että tapauksessa optioiden antamisen voitiin katsoa perustuvaa työntekijöiden työpanokseen, jolloin luovutusta ei lain mukaan pidetä verovapaana listatun yhtiön osakkeen luovutuksena. Ratkaisussa KHO ei ottanut enemmälti kantaa varainsiirtoveron perusteen määrittämiseen tilanteessa, jossa optioilla merkitään ns. vanhoja osakkeita, ja vastike perustuu osittain työpanokseen.

KHO:n ratkaisu selkiyttää optio-ohjelman perusteella saaduilla optioilla merkittyjen osakkeiden varainsiirtoverokohtelua. Samalla ratkaisu vahvistaa periaatetta siitä, että osakemerkintään perustuvaa saantoa ei käsitteellisesti pidetä varainsiirtoverotuksessa luovutuksena ja tuonee muutoksia muun muassa työsuhdeoption verotusta koskevaan Verohallinnon ohjeeseen (A243/200/2016).