Osakkeiden ja yhtiöosuuksien hankintakulujen alv:n vähennysoikeus holdingyhtiölle

EUT noudatti tuomiossa samaa linjaa kuin aiemmassa tuomiossaan asiassa C-16/00, Cibo. EUT katsoi, että tytäryhtiöidensä hallinnointiin osallistuvan holdingyhtiön toiminta on katsottava vähennykseen oikeuttavaksi taloudelliseksi toiminnaksi. EUT toteaa, että holdingyhtiölle tytäryhtiön osuuden hankinnasta aiheutuneet kulut ovat sen yleiskuluja, jotka sellaisina muodostavat osan yrityksen tuotteiden hinnasta ja siten oikeuttavat yhtiön maksettavaksi tulevan veron vähentämiseen. Tällaisilla kuluilla ei tarvitse olla suoraa ja välitöntä yhteyttä yhteen tai useampaan myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettuun myyntiin ollakseen täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Tällaisilla palveluilla on lähtökohtaisesti suora ja välitön yhteys holdingyhtiön koko liiketoimintaan.  EUT toteaa erikseen, että vain siinä tapauksessa, että tytäryhtiöiden hankintaan liittyvät kulut koskisivat osittain sellaisia tytäryhtiöitä, joiden hallinnointiin holdingyhtiö ei osallistu, vähennysoikeus voitaisiin myöntää vain osittaisena.

EUT korostaa tuomiossaan, että kaikenlainen vähennysoikeuksien rajoittaminen vaikuttaa verorasituksen suuruuteen, ja rajoituksia on sovellettava samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Tästä syystä poikkeuksia vähennysoikeuteen sallitaan ainoastaan arvonlisäverodirektiivissä nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa.

EUT:n tuomio on sanomaltaan selvä. Vaikka asiassa ei ollut kysymyksessä juoksevien kulujen vähennysoikeudesta, sama laaja vähennysoikeus koskee myös niitä eikä omistaminen tai yhtiöosuuksien hankinta rajoita vähennysoikeutta. Tuomioistuin ei näyttäisi vähennysoikeuden laajuuden kannalta pitävän veloituksen määrää merkityksellisenä. Tuomioistuin jakaa edelleen holdingyhtiöt kolmeen kategoriaan, joissa aktiivisilla holdingyhtiöillä on täydet vähennysoikeudet arvonlisäverotuksessa ja passiivisilla, jotka eivät tuota muita kuin omistamiseen liittyviä hallinnointipalveluja tyttärille, niitä ei ole lainkaan. Väliin jäävät yhtiöt, jotka eivät myy kaikille konserniyhtiöille palveluja, joutuvat jakamaan ostonsa vähennyskelpoisiin ja -kelvottomiin.

Tuomiolla on poikkeuksellisen paljon mielenkiintoa maailmanlaajuisesti ja useat EU:n jäsenvaltiot esittivät tuomioistuinkäsittelyn aikana asiassa näkemyksensä. Suomessa Verohallinnon suhtautuminen sekä transaktiomenoihin että juokseviin menoihin on ollut viime aikoina verovelvollisille yllätyksellisen kireää. Erityisesti suurten ja esimerkiksi listattujen yhtiöiden emot ja teollisten konsernien sisällä olevat holdingyhtiöt ovat joutuneet aikaisempaa kireämmän verotuksen kohteeksi sekä juoksevien kulujen että transaktiokulujen osalta. Nyt annettu tuomio koskee erityisesti myös näitä emoyhtiöitä. Aktiivisten ja passiivisten holdingyhtiöiden väliin jäävät holdingyhtiöt joutuvat ratkaisemaan omassa verotuksessaan, miten vähennyskelpoinen osa kuluista ja investoinneista lasketaan. Tuomioistuimen mukaan jako tehdään kansallisen lainsäädännön ja ohjeistuksen perusteella. Arvonlisäverolain mukaan vähennys tehdään siltä osin kun hyödykettä käytetään verollisessa toiminnassa. Muuta ohjetta meillä ei ole, ja viimeaikainen Verohallinnon käytäntö on ollut tiukempaa kuin mitä nyt tuomiossa todettiin.

Verohallinnon joko verotarkastuksessa tai kuukausivalvonnassa epäämät arvonlisäverovähennykset tulee nyt käydä läpi ja selvittää, voidaanko niitä hakea takaisin palautuksena.