Osinkotulot ns. kolmansista valtioista veronalaista tuloa

Korkein hallinto-oikeus antoi 27. huhtikuuta 2017 ratkaisun (KHO 2017:65) koskien ns. kolmansista valtioista saatujen osinkotulojen verotusta Suomessa. Yhtiö sai osinkotuloa tytäryhtiöiltään, jotka sijaitsivat EU- ja ETA-valtioiden ulkopuolella ja joiden asuinvaltioiden kanssa Suomella ei ollut voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa verosopimusta. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että yhtiön kyseisiltä ulkomaisilta tytäryhtiöiltään saaman osinkotulon verokohtelu (täysin veronalaista) oli oikeutettu siitä huolimatta, että verotuksellinen lopputulos oli luonteeltaan vapaan pääoman liikkuvuuden rajoitus.

Yhtiö sai osinkotuloa Chilessä, Ghanassa ja Perussa sijaitsevilta tytäryhtiöiltään. Yhtiö katsoi, että EU:n pääomien vapaan liikkuvuuden perusvapaudesta johtuen sen kolmansissa valtioissa sijaitsevien tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin kohdistuva verotus tulee poistaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kotimaisten tytäryhtiöiden jakamien osinkojen kohdalla (ko. osingot verovapaita). Suomen kansallisen verolainsäädännön mukaan kolmansissa valtioissa sijaitsevilta tytäryhtiöiltä saatu osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista tuloa. Tästä seuraa, että kolmansissa valtioissa sijaitsevien tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin kohdistuu lähtökohtaisesti korkeampi verotus (kokonaan veronalaista) kuin jos osingot jakaisi esimerkiksi kotimainen yhtiö (kokonaan verovapaata).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklan mukaan kaikki sellaiset rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä ja maksuja jäsenvaltioiden välillä tai kolmansien maiden välillä ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Näin ollen ulkomaisten osinkojen erilainen verokohtelu muodostaa siis lähtökohtaisesti kielletyn pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. SEUT 64 artiklassa säädetään kuitenkin, että pääomien vapaa liikkuvuus ei estä soveltamasta kolmansiin valtioihin sellaisia rajoituksia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaan voimassa 31. joulukuuta 1993.

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että kotimaisen yhteisön kolmansista valtioista saamien suorasijoitusosinkojen veronalaisuus on luonteeltaan vapaan pääoman liikkuvuuden rajoitus. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että kyseinen rajoitus on ollut voimassa jo 31. joulukuuta 1993 ja että kansalliseen verolainsäädäntöön sittemmin tehdyt muutokset ovat olleet luonteeltaan teknisiä, joilla verolainsäädännön aineellista sisältöä ei ole muutettu. Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rajoitusta merkitsevän säädöksen muotoon liittyvät seikat ovat toissijaisia kyseisen rajoituksen aineelliseen puoleen liittyviin seikkoihin nähden. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellytykset pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi täyttyivät, mutta osinkojen veronalaisuus ei ollut SEUT:n vastainen ja siten yhtiön kolmansissa valtioissa sijaitsevilta tytäryhtiöiltä saamien osinkojen (syrjivä) verokohtelu oli katsottava hyväksyttäväksi.