- Aiheet
Perusoikeudet palaavat arvonlisäverotukseen
KHO palautti uskoa arvonlisäverojärjestelmään päätöksellään KHO 2017:129. Virheellisesti tulkitun KHO 2011:52:n jälkeen arvonlisäverotuksen perustaa eli verovelvollisen vähennysoikeutta on järjestelmällisesti rapautettu erityisesti järjesteltäessä liiketoimintaa myymällä tytäryhtiöiden osakkeita.
Vielä viime talvena KHO päätöksessään KHO 15.3.2017 T 1248 rajoitti kansainvälisen energiakonsernin emoyhtiön vähennysoikeutta, kun konserni luopui merkittävästä liiketoiminta-alueestaan myymällä ulkomaisten konserniyhtiöiden osakkeita. KHO perusteli päätöstään sillä, että myyntihinnan kertyessä ulkomaisen alakonsernin emolle, eivät Suomeen veloitetut kulut liittyneet suomalaisen emoyhtiön liiketoimintaan vaikka emolla onkin periaatteessa vähennysoikeus konsernin strategisten hankintojen aiheuttamien kulujen vähentämiseen. Tältä osin uusi KHO:n päätös ei tuonut nykyiseen verotuskäytäntöön muutosta.
Tapauksessa KHO 2017:129 kansainvälisen teollisuuskonsernin emo ajoi liiketoimintansa alas myymällä liiketoimintansa ulkomailla siten, että se myi tytäryhtiöosakkeet. Verohallinto oli katsonut, että emoyhtiön ostamat pankkiiriliikkeen palvelut, lainopilliset palvelut ja muut vastaavat palvelut olivat suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin liittyviä kuluja ja siten vähennyskelvottomia. Sen sijaan Helsingin hallinto-oikeus ja nyt myös korkein hallinto-oikeus katsoivat kulujen liittyvän liiketoiminnan lopettamiseen ja olevan siten nk. yleiskuluja, joita ei voi kohdistaa sen enempää verottomiin osakkeiden myynteihin kuin muihinkaan yksittäisiin liiketoimiin.
KHO:n päätöksen ingressistä olisi pääteltävissä, että olennaista on ollut mainita, etteivät myynnistä aiheutuneet kulut muodostaneet osaa osakkeiden myyntihinnasta. Asia sinänsä on selvä ilman todisteluakin. Asia on kuitenkin aiheellinen mainita tilanteissa, joissa yhtiö jatkaa muuta liiketoimintaa, vaikka osakkeen hinta tuskin koskaan muodostuu osaksikaan syntyneistä transaktiokuluista. Olennaisempaa on, että yhtiö oli myynyt tytäryhtiöilleen verollisia hallintopalveluita, joten se harjoitti verollista liiketoimintaa. Tulkinnallista on, voisiko vähennysoikeus koskea myös tilanteita, joissa tytäryhtiölle ei ole myyty palveluita. Se olisi johdonmukaista silloin kun tytäryhtiöosakkeet kuuluvat yhtiön elinkeinotoiminnan piiriin.
Juttu kääntyi pitkän prosessin ja vääntämisen jälkeen lopulliseen voittoon. Nyt olisi toivottavaa, että meillä sovellettaisiin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-29/08 (SKF) siten kuin sitä tässä päätöksessä ja monessa muussa EU:n jäsenvaltiossa on sovellettu: vähennysoikeuksia laajentavasti. Jäämme odottamaan Verohallinnon 11.3.2016 annetun ohjeen ”Arvonlisäveron vähennysoikeudesta” uudistamista yksinkertaisen arvonlisäverojärjestelmän edellyttämällä tavalla.