KHO:lta pysäköinnin arvonlisäverotuksesta neljä vuosikirjapäätöstä

KHO:n päätöksessä KHO:2016:38 linjattiin pysäköintioperaattorin toiminnan arvonlisäverokäsittelyä. Kyse oli A:n konserniin kuuluvasta pysäköintiyhtiöstä. Yhtiö tai mikään sen lähipiirin yhtiöistä ei luovuta mitään asuin- tai muita tiloja asunto-osakeyhtiöstä.

KHO kumosi KVL:n ennakkoratkaisun kaikilta niiltä osin, kun KVL oli katsonut, että pysäköintioperaattorin toiminta ei ole arvonlisäverollista. Pysäköintipaikat ovat KHO:n päätöksen perusteella pysäköintioperointia harjoittavan pysäköintiyhtiön arvonlisäverollisen liiketoiminnan käytössä myös siltä osin, kun pysäköintipaikat luovutetaan asunto-osakeyhtiöille tai niiden asukkaille, joilla on oikeus pysäköintipaikkojen käyttöön hallinnanjakosopimuksen perusteella, kun pysäköintiyhtiö veloittaa pysäköintipaikkojen operoinnista ja huollosta aiheutuneet kustannukset asunto-osakeyhtiöiltä arvonlisäverollisina. Lisäksi pysäköintiyhtiön katsotaan harjoittavan arvonlisäverollista pysäköintitoimintaa, kun se luovuttaa vuokraamiaan pysäköintitiloja kaavan perusteella paikkoihin oikeutettujen asunto-osakeyhtiöiden asukkaiden käyttöön kuukausivuokraa vastaan.

KHO:n päätöksen perusteella kaavamääräyksillä ei siten ole mitään merkitystä pysäköintioperaattorin toiminnan arvonlisäverokäsittelyn kannalta, kun kaavassa tarkoitettujen asunto-osakeyhtiöiden omistus ei ole osaksikaan sillä konsernilla, johon pysäköintiyhtiö kuuluu. Asunnon ja pysäköintipaikan luovutus eivät tässä tilanteessa muodosta samaa liiketointa eikä pysäköintipaikan arvonlisäverokäsittely määräydy asunnon luovutuksen kanssa yhtenäisesti.

KHO:n päätös selkeyttää merkittävästi pysäköintitoiminnan arvonlisäverokäsittelyä. Verohallinto on useissa päätöksissään katsonut, että kaavamääräys ratkaisee pysäköintipaikan luovutuksen arvonlisäverokäsittelyn. KHO:n päätös osoittaa, että tämä tulkinta on ollut väärä. Yksistään se, että pysäköintipaikka on rakennettu kaavan vaatimuksen mukaisesti, ei ratkaise verokäsittelyä. Arvonlisäverokäsittely määräytyy itsenäisesti, kun pysäköintipaikan luovuttaja on asunto-osakeyhtiöön nähden erillinen pysäköintitoiminnan harjoittaja.

KHO:n päätöksessä KHO:2016:39 KHO katsoi, että robottipysäköintilaitteisto on osa kiinteistöä. Vähemmistöön jääneet hallintoneuvokset katsoivat yhtiön harjoittavan objektiivisesti katsoen pysäköintitoimintaa, vaikka se vuokrasi myös muita tiloja pysäköintiasiakkailleen. KHO ei suostunut verovelvollisen vaatimukseen lähettää asiaa Euroopan unionin tuomioistuimeen. Tämä on valitettavaa, koska Suomessa pysäköintitilan ja muun tilan yhteys vaikuttaisi muita EU-valtioita laajemmalta ja aiheuttaa pysäköintitilojen sijoittajille merkittäviä taloudellisia menetyksiä sekä valtavasti hallinnollista työtä, kun pysäköintikiinteistöjen omistajat joutuvat seuraamaan pysäköintiruutujen tai tässä tilanteessa pysäköintilavetille.

Vastaavasti KHO:n päätöksessä KHO:2016:40 KHO katsoi, että pienvenesataman venepaikan hallintaan oikeuttavaa vastiketta ei voida pitää pysäköintipaikan luovutuksesta perittynä arvonlisäverollisena vastikkeena, kun osakkaalla on oikeus venepaikan, eli kiinteistön käyttöön omistusoikeutensa perusteella. Molempiin luovutuksiin sovelletaan siten kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamista koskevia arvonlisäverolain säännöksiä eli pysäköintipaikan luovuttaja voi hakeutua arvonlisäverolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta siltä osin, kun paikkaa käytetään arvonlisäverolliseen toimintaan.

Päätös asettaa keskinäisenä yhtiönä toimivat yritykset täysin eri asemaan kuin muussa muodossa toimivat. Kuten päätöksessä KHO:2016:39 myös tässä tapauksessa yhtiö oli valinnut rahoitusmuodokseen oman pääoman ehtoisen rahoituksen, jossa osakepääoma kerättiin tulevilta käyttäjiltä. KHO:n päätösten valossa tällainen malli näyttää arvonlisäverotuksellisesti erittäin huonolta vaihtoehdolta, jos osakkaina on ei-arvonlisäverovelvollisia.

KHO:n päätöksessä KHO:2016:41 oli kyse pysäköintitilojen vuokralaisena olevan kaupungin työntekijöilleen vuokraamien pysäköintipaikkojen arvonlisäverokäsittelystä. KHO ei valitettavasti antanut tähän kysymykseen ratkaisua. Kun ennakkoratkaisun hakijana oli pysäköintitilat kaupungille kokonaisuutena luovuttava kiinteistöyhtiö, KHO totesi ainoastaan, että kiinteistöyhtiö saa hakeutua koko luovutuksesta arvonlisäverovelvolliseksi, kun joka tapauksessa kaikkia paikkoja käytetään ainakin osittain arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaan toimintaa. Se, miten kaupungin tulee käsitellä paikkojen vuokrausta työntekijöille, ja siten, miltä osin kaupunki saa vähentää vuokriin sisältyvän arvonlisäveron, jäi kokonaan ratkaisematta.