Rakkaani, IFRS 3

Ensirakkaudesta kirjoitetaan usein menneessä muodossa. Minun ei onneksi tarvitse muistella menneitä, koska minun ensirakkauteni on kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 3 – Liiketoimintojen yhdistäminen – ja olemme onneksi vieläkin yhdessä.

Olin iskenyt silmäni kolmoseen jo opiskellessani, ja tein loppututkielmanikin siitä. Kun PwC:lle haettiin analyytikkoa, joka keskittyisi erityisesti IFRS 3:seen, en epäröinyt hetkeäkään, ja vapisevin käsin täytin hakemuksen. Pelkäsin työhaastatteluissa vaikuttavani liian innokkaalta, koska oikeasti olisin tullut tekemään töitä kolmosen kanssa vaikka ilmaiseksi.

Lähimmät ystäväni tiesivät minun olevan kiinnostunut tilinpäätösstandardeista, mutta joillekin tuttavilleni se tuli yllätyksenä. Omien vanhempieni kanssa en ollut osannut ottaa asiaa puheeksi. Heidän nuoruudessaan kun ei ollut kuin Suomen kirjanpitolaki, ja konsernitilinpäätöksetkin olivat vielä tuloillaan.

Olin murehtinut turhaan. Vanhempani olivat iloisia uudesta työpaikastani ja kertoivat jo pidempään arvailleensa, että olin kiinnostunut IFRS®-tilinpäätösstandardeista.

Työnteko kolmosen kanssa oli alusta asti ihanaa. Se jaksoi kärsivällisesti nuoren miehen epävarman hapuilun.

Pian tutustuttuani kolmoseen tapasin toisenkin tilinpäätösstandardin. IAS 36 – Omaisuuserien arvon alentuminen vaikutti hauskalta ja jopa tietyllä tavalla eksoottiselta. Työkaverini olivat varoittaneet minua, että korean ulkokuoren alla IAS 36 on tylsä ja pinnallinen. Kuinka väärässä pahat kielet olivatkaan! Kolmekutonen on älykäs, ja sillä riittää mielenkiintoisia keskustelunaiheita loputtomiin.

Jaksaisin itse jutella eroista käyttöarvon ja käyvän arvon välillä läpi koko yön, mutta kolmekutosella on usein niin kiire, että tapaamiset ovat ohi yhdessä hujauksessa. Olen hyvä ystävä kolmekutosen kanssa ja näemme toisiamme usein, varsinkin tilinpäätössesongin aikaan, mutta minkäänlaista kolmoseen verrattavaa syvää suhdetta välillemme ei ole koskaan syntynyt.

Mikä tilinpäätösstandardeissa viehättää?

Mikä näitä kahta tilinpäätösstandardia sitten yhdistää ja miksi ne kumpikin vetävät minua puoleensa? Tunteita on tietysti mahdotonta yrittää selittää järjellä, mutta käypä arvo ja arvonmääritykset ovat osa kummankin standardin viehätystä. Riskittömät korot ja osakemarkkinariskipreemiot sulautuvat yhteen oman pääoman kustannukseksi ja kylmien lukujen keveä kosketus nostaa ihon kananlihalle.

Käypää arvoa varten on ihan oma tilinpäätösstandardi IFRS 13 – Käyvän arvon määrittäminen.

Kolmetoista on tietynlainen apustandardi. Se ei itsessään säätele minkään tilinpäätöserän käsittelyä. Standardi ei kerro milloin, tai mille omaisuuserälle tai velalle, käypä arvo pitäisi määrittää. Sen sijaan se kuvaa, miten käypää arvoa määritetään. IFRS 13:ssa käydään läpi menetelmiä ja oletuksia, joita käypää arvoa määritettäessä pitäisi käyttää. Ohjeet eivät ole aivan yksiselitteisiä, mikä on ymmärrettävää, koska erilaisia omaisuus- ja velkaeriä on niin monenlaisia.

Kolmentoista kolmiportainen hierarkia arvonmäärityksessä käytetyistä oletuksista on hyödyllinen melkein mihin tahansa arvonmääritykseen. Se alleviivaa markkinahintojen ja markkinoilta havaittavien oletusten ensisijaisuutta. Esimerkiksi arvonalentumistestauksessa ja IFRS 3:n aineettomien hyödykkeiden arvostuksessa tärkeässä osassa olevat kassavirtaennusteet ovat standardin hierarkian näkökulmasta epäluotettavimpia kolmostason oletuksia.

Kassavirtaennusteita voi silti yrittää verrata ulkopuolisiin lähteisiin, esimerkiksi samalla alalla toimivien yritysten analyytikkoennusteisiin. Sama pätee arvonalentumistestauksen lopputulokseen eli käypään arvoon tai käyttöarvoon [1]. Lopputuloksen luotettavuutta parantaa vertailu yhtiön omaan markkina-arvoon ja/tai pörssilistattujen verrokkiyritysten arvostuskertoimiin. Jos lopputulos (eli tässä tapauksessa eri kassavirtaa tuottavien yksiköiden yhteenlaskettu arvo) ei ole lähellä markkinoiden näkemystä yhtiön arvosta, on mahdollisten syiden pohtiminenkin hyödyllistä. Jos ero on suuri, voi kyseessä olla esimerkiksi se, että yhtiön strategiaa ja visiota ei ole saatu kerrottua uskottavasti sijoittajille, tai sitten eron takana voi olla jokin tekninen virhe laskelmissa.

IFRS 13 on hyödyllinen myös kolmosen käyvän arvon määrityksissä. Yrityskaupan yhteydessä on normaalia, että ostettua liiketoimintaa tarkastellaan oman yrityksen näkökulmasta. Käyvät arvot tulee silti määrittää markkinatoimijan näkökulmasta, joka ei aina vastaa juuri yrityskaupan tehneen yrityksen näkökulmaa. Kolmetoista auttaa oikean näkökulman huomioon ottamisessa.

IFRS 13 on siis vähän kuin parisuhdeterapeutti, jolta saa neuvoja, miten jonkun toisen standardin kanssa pitäisi toimia. Olen saanut kolmeltatoista arvokkaita neuvoja kolmosen kanssa tehtäviin arvonmäärityksiin.

Arvonmäärityksessä, jota käyvän arvon määrittäminen on, tärkeää ei ole pelkkä lopputulos, vaan se, miten lopputulokseen on päästy. Tärkeämpiä ovat perustelut sille, miksi lopputulos on oikea ja luotettava.

Entä tulevaisuus?

Näiden kaikkien vuosien jälkeenkin kolmonen jaksaa yllättää uusilla puolilla. Vaikka kolmosen kanssa emme enää tavoita alkuvuosien huumaa, se ei silti jätä minua koskaan kylmäksi. Kuka tietää, ehkä joskus vielä kyllästyn kolmoseen tai tiemme eroavat muista syistä.

Avoimuus, rehellisyys ja selkeä viestintä ovat tärkeitä kaikissa suhteissa, ja olenkin iloinen tuloillaan olevista muutoksista IFRS 3:een että IAS 36:een. Liiketoiminnan yhdistymisten uusi jaottelu [2] auttaa pitämään suhteeni kolmoseen tuoreena ja, ken tietää, ehkä paremmat liitetiedot ja testauksen virtaviivaistaminen puhaltavat uutta kipinää minun ja kolmekutosen välille.

[1] IFRS 13 ei koske käyttöarvon määrittämistä, mutta sen ohjeet ovat hyödyllisiä myös käyttöarvon osalta.

[2] Muutoksista lisää kollegani Ville Toivosen blogikirjoituksissa täällä ja täällä.