Ranskalainen erikoissijoitusrahasto ei täyttänyt verovapauden edellytyksiä

Keskusverolautakunta katsoi 29.8.2019 antamassaan ennakkoratkaisussa (KVL 2019/32), ettei ranskalaista sopimusperusteista vaihtoehtorahastoa voitu rinnastaa verovuonna 2019 TVL 20 §:ssä eikä verovuonna 2020 TVL 20 a §:ssä tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon, jonka saama tulo olisi vapautettu verosta.

Tapauksessa rahasto oli ranskalainen erikoissijoitusrahasto (”alternative investment fund”), joka oli perustettu sopimusperusteisena FPCI-rahastona ja joka oli suunnattu ainoastaan ammattimaisille sijoittajille.

KVL ensinnäkin tulkitsi sijoittajien lukumäärän laskentaan liittyviä säännöksiä verovuosina 2019 ja 2020 sovellettavien hallinnollisten säännösten sisällön mukaisesti. Säännösten perusteella saman konsernin sijoitukset katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi rahaston osuudenomistajien lukumäärää laskettaessa. Näin ollen rahaston osuudenomistajien kokonaismäärän katsottiin olevan alle 30, vaikka rahastolla oli muodollisesti yli 30 sijoittajaa.

Rahastoa ei myöskään voitu keskusverolautakunnan näkemyksen mukaisesti pitää avoimena, sillä rahaston osuuksia oli mahdollista lunastaa vain rahaston toimikauden päättyessä. Koska rahastolla katsottiin olevan alle 30 sijoittajaa, eikä sitä pidetty avoimena, olisi vastaavan kotimaisen rahaston tullut verovuoden 2019 osalta sijoitusrahastolain (ja 1.3.2019 alkaen vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain) perusteella sekä verovuoden 2020 osalta tuloverolain 20 a §:n perusteella jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään 75 % tilikauden voitostaan, jotta sitä olisi voitu pitää verovapaana.

KVL tulkitsi voitonjakoa koskevaa edellytystä muodollisena etukäteisenä vaatimuksena; kun Ranskan lainsäädäntö eivätkä rahaston säännöt sisältäneet 75 %:n jakovaatimusta, KVL katsoi, ettei vaatimus täyttynyt. Lopputulemana KVL ratkaisi, ettei hakijaa voitu rinnastaa verovuosina 2019–2020 tuloverolaissa tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon, eikä sen tulo näin ollen ollut vapautettu verosta.

Myöskään vastaavan kotimaisen toimijan ei voida katsoa olevan tuloverolain tarkoittama verovapaa erikoissijoitusrahasto, sillä lakiin perustuvasta voitonjakovelvoitteesta ei voida poiketa. Ranskalaista rahastoa ei täten KVL:n näkökulmasta asetettu tilanteessa kotimaista toimijaa huonompaan asemaan verotuksessa.

KVL:n ratkaisu ei ole vielä saanut lainvoimaa.